Lukuvuoden alkajaisten iloa nosti uusi Kaisa, uusi kirjasto. Helsingin yliopiston Kaisa-talo avattiin 3. syyskuuta. Talossa toimii yliopiston pääkirjasto, mutta mahtuvat sinne myös mm. EU-tietokeskus ja Tilastokeskuksen infopiste.
Kirjasto on kaunis, valoisa ja lämpimän inspiroiva. Sen suojissa on houkuttelevaa syventyä kirjojen ja ajatustensa maailmaan, oppia ja omaksua. Nimenä Kaisa, tai virallisesti Kaisa-talo, on myös lämmin ja turvallinen. Kaisa voi olla kuin lempeä ja viisas naishahmo, ehkä jopa äitihahmo, jonka huomaan on hyvä käpertyä. Nimen myötä kirjastosta tulee paitsi yksilöllinen myös inhimillinen.
Nimi on tietenkin perua alueen nimestä, Kaisaniemestä. Tämän nimen taustasta ja monialaisesta käytöstä kirjoitin jo aiemmin. Kaisaniemelle nimen antanut ravintoloitsija Kajsa Wahllund oli 1800-luvun alkupuoliskolla ylioppilaille tärkeä hahmo, ehkä joillekin äitimäinen turvapesän tarjoajakin.
Ennen uutta komeaa kirjastotaloa samalla paikalla oli Kauppakeskus Kaisa. Siellä olleen K-marketin nimi oli simppelisti Kaisa. Vaan kuinkahan moni kutsui todella kauppakeskusta Kaisaksi? Itse en ainakaan sitä tehnyt, vaikka melkein päivittäin sen halki tai ohi kuljin.
Uusi kirjasto, Kaisa, on nykyisten opiskelijoiden turvapesä. Ja uskoisinpa muuten, että Kaisaksi kirjastoa ennen kaikkea kutsutaan. Voidaan ”tavata Kaisassa” ja ”käydä Kaisassa lainaamassa tenttikirja”.
Pitkää ikää Kaisalle!