”Kaikki muu on katoavaista, kieli säilyttää”

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Olen varmasti syntyjäni kieli-ihminen, mutta kodin perinnöllä on myös suuri vaikutus. Lapsuudessa vanhempani olivat hauskoja ja luovia kielenkäyttäjiä, isoäitini Hilkka Koiso-Kanttila kirjoitti lastenkirjoja ja äitini luki meille paljon, erityisesti omia lapsuuden kirjojaan Sakari Topeliusta ja Tove Janssonia ja uudemmista kirjailijoista Astrid Lindgreniä. Koululaisena kannoin kirjastoautolta viikoittain muovikasseissa niin paljon kirjoja kuin jaksoin, kirjoitin kymmenille kirjekavereille ja palautin opettajalle monen ainevihon mittaisia salapoliisikertomuksia.

Virallisesti kieli-ihminen minusta tuli valmistuessani suomen kielen maisteriksi. Myöhemmin väittelin suomen kielen alalta ja sain dosentin arvon.  

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?

Erityisesti minua kiinnostavat sanat ja niiden kuljettama historia: kun kaikki muu on katoavaista, kieli säilyttää. Erityisen kiinnostavaa on sanojen ja muiden ilmausten merkitysten ja taustojen selvittäminen, tutkijan salapoliisityö. Historia ja menneisyys ovat kiinnostaneet minua aina.

Opintoja suunnitellessani pohdin, haenko lukemaan Suomen historiaa vai suomen kieltä. Elämäni suurimpia ahaa-elämyksiä on ollut, kun jossain vaiheessa opintoja ymmärsin, ettei tarvitse valita, vaan kieli ja historia yhdistyvät vanhan kirjasuomen tutkimuksessa. Olen tutkinut 1500–1700-luvun suomen kieltä, vanhoja tekstejä ja kielen ilmiöitä varsin monelta kannalta yksinkertaisesti siksi, että minua kiinnostaa kielessä hyvin monet asiat.

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Kielialan ammattilaisena kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäni monin tavoin. Osallistun muun muassa kielen tutkimuksen ja tekstien arviointiin, tekstien toimittamiseen ja tieteelliseen julkaisemiseen monilla rintamilla.   

Viime vuodet olen toiminut suomen kielen tutkijan tehtävässä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran tutkimus- ja julkaisuyksikkö Edithissä, jossa tuotetaan kommentoituja kriittisiä editioita suomalaisen kirjallisuuden klassikoista. Aleksis Kiven teosten editiosarja on loppusuoralla ja Minna Canthin näytelmien editiosarja hiljan käynnistynyt.

Työhöni kuuluu 1800-luvun kielen ja erityisesti sanojen merkitysten selittäminen nykylukijalle mutta myös tuleville lukijapolville. Arjessani keskeisesti läsnä olevia tekstejä ovat myös klassikoiden monet käsikirjoitusversiot.

4. Mitä ajattelet tämänhetkisestä kielimaisemastamme? Entä kielen muutoksesta?

Nykyinen suomalainen kielimaisema on hyvin monikielinen. Useat kielet ovat kuuluneet myös menneiden vuosisatojen kielimaisemiin. Yhteiskunnassa käytetyt kielet, kielten roolit ja kielten statukset ovatkin kokeneet vuosisatojen kuluessa kaikkiaan monenlaisia muutoksia. Esimerkiksi keskiajan ja uuden ajan alun kaupungit olivat varsin monikielisiä yhteisöjä.

Vielä 1800-luvun lopulla suomen ja ruotsin kielen nykyisestä poikkeavat eriytyneet roolit, käyttökontekstit ja kieliin liitetyt arvotukset näkyvät monin tavoin. Tämä tulee kiinnostavasti esiin Minna Canthin näytelmätekstien roolihenkilöiden kielenkäytössä kuten myös hänen henkilökohtaisessa kielellisessä elämäkerrassaan, johon sekä suomi että ruotsi vahvasti kuuluivat.

Pystyn vaikuttamaan tuomalla näkemykseni esiin arkisissa kielikeskusteluissa.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

Olen toiminut pitkään yliopistollisissa opetustehtävissä. Kun puhuu viikoittain tuntitolkulla kielestä ja sen käytöstä asiasta kiinnostuneelle kuulijakunnalle, on helppo kokea, että on paljon valtaa vaikuttaa asenteisiin.

Nykyisessä tutkijan työssäni olen vaikuttamisen kannalta vähemmän aktiivisessa roolissa. Koen kuitenkin, että pystyn vaikuttamaan paitsi erilaisilla jokapäiväisillä valinnoillani myös tuomalla näkemykseni esiin arkisissa kielikeskusteluissa. 

6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?

Pidän nykykielikeskustelussa siitä, että asioista ollaan huolissaan, asioiden tolaa selvitetään asiallisesti ja asioille pyritään tekemään jotakin. Nykyisen kielikeskustelun suuria huolen aiheita ovat nuorten suomen kielen kirjallisten taitojen heikkeneminen, suomen kuten myös muiden kielten syrjäytyminen englannin käytön tieltä sekä muiden vieraiden kielten kuin englannin opiskelun väheneminen. Nykyinen kielikeskustelu ja kielitilanne on osa puhutun suomen pitkää ja kirjoitetun suomen kielen suhteellisen lyhyttä historiaa.

Ihmiskunnan historiassa on tapahtunut aina yhteiskunnallisia muutoksia, jotka ovat heijastuneet suoraan kielten käyttöön. Osa muutoksista on enemmän tai vähemmän vääjäämättömiä ja osa päätöksenalaisia. Nyt on Euroopan historiassa menossa vaihe, joka edellyttää käytännössä yhteisen kielen, lingua francan, olemassaoloa.

Tärkeää on vahva tietoisuus tilanteesta, hallinnon ja asiantuntijoiden kartalla olo ja toiminnan ohjaaminen. Koska englanti vie muiden kielten käyttöalaa tietyissä yhteyksissä, on toisilla sektoreilla suomen ja muiden kansallisten kielten käyttöä tuettava ja siihen panostettava. Suomessa tilanne tarkoittaa kaikentyyppisen korkeatasoisen suomenkielisen julkaisemisen ja käännös- ja tulkkaustoiminnan ja siihen liittyvän koulutuksen tukemista. Näin suojataan se kova työ, jota suomen saamiseksi tasa-arvoiseksi sivistyskieleksi muiden sivistyskielten rinnalle on menneillä vuosisadoilla tehty. Kun kaikki on eteen kannettua, on vaikea nähdä, ettei kysymys ole itsestään selvyyksistä.

Kielessä kauheinta on varmastikin sen voima.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Tuntuu vähän vaikealta ajatella kieltä näin. Esteettistä tyydytystä voin toki saada taidokkaasta kaunokirjallisesta sanankäytöstä mutta varsinaiset kauneuden kokemukset liittyvät minulla selkeästi ja korrektisti ilmaistun asiatekstin lukemiseen tai vaikkapa murrenauhoitteen kuunteluun.

Kielessä kauheinta on varmastikin sen voima. Ärsyttävintä on mitäänsanomattomuus ja turha sievistely.

8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?

Olisin tietokirjateksti tai joku perisuomalaisen sielunmaiseman tavoittava renkutus. Haluaisin tietysti olla ihmisen murheellisen taivalluksen kirkkaasti kiteyttävä sananlasku.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Ottaisin ehdottomasti Lauri Hakulisen Suomen kielen rakenne ja kehitys -teoksen. Siinä riittäisi mielekästä ajan kulua ja pohdiskeltavaa ainakin muutamaksi vuodeksi.

10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?

Minna Canthin päivän henkeen sopii hyvin ajatus oman äänen rohkeasta esiin tuomisesta omalla kielellä tai omilla kielillä ja tarvittaessa monillakin kielillä. Canth halusi edistää suomen kielen asemaa mutta vastusti aikansa kieliriitoja, joten päivään sopii erinomaisesti myös kielten rinnakkaiselon edistämisen teema.

Toimitus: Sakari Korpikallio