Jo-el, Kii-a ja Le-o

Syksyisin kieli- ja nimineuvontaan alkaa tulla kysymyksiä etunimien tavutuksesta. Usein kysymys tulee päiväkodista tai alakoulusta, ja sen taustalla on leikki, jossa lasten nimet tavutetaan taputusten rytmiin. Ongelmia aiheuttavat etenkin lyhyet, peräkkäisiä vokaaleja sisältävät nimet.

Tavuraja on suomenkielisissä sanoissa yleensä konsonantin ja vokaalin yhdistelmän edellä sekä sellaisten vokaalien välillä, jotka eivät muodosta diftongia. Yleiskielessä diftongeja ovat ai, ei, oi, äi, öi, ey, äy, öy, au, eu, ou, ui, yi, iu, iy, ie, uo, yö.

Sama periaate tavun rajoista pätee myös nimiin. Esimerkiksi nimissä Aili ja Eino on kummassakin kaksi tavua. Niiden alussa on diftongit ai ja ei. Seuraavissa nimissä on diftongin sijaan vokaaliyhtymä, jolloin vokaalit kuuluvat eri tavuihin:

Diftongeista ie, uo ja yö esiintyvät vain ensimmäisessä tavussa. Esimerkiksi nimessä Marie katsotaan ie vokaaliyhtymäksi, minkä vuoksi nimi on suomalaisittain kolmitavuinen: Ma-ri-e. Yksitavuisia ovat sen sijaan esimerkiksi nimet Mai ja Roi.

Tavu on myös rytmiyksikkö. Siksi sen rajat voidaan hahmottaa monissa tapauksissa useammalla kuin yhdellä tavalla.

Tietoa tavujaosta tarvitaan lukemisen opetuksessa ja sanojen jakamisessa riveille. Lyhyitä nimiä, kuten Joel ja Nea, ei kuitenkaan pidä katkoa eri riveille. Ylipäänsä sanojen jakamista riveille vokaalien välistä (esimerkiksi Marju-elle, rakka-utta) kannattaa välttää, jotta kokonaisuus on helpompi hahmottaa.