Olen liikkunut korona-aikana kotona. Kuntokeskusten nettijumpat ovat olleet iso ilo!
Kehonhuoltojen ja cross trainingien lomassa aloin kiinnittää huomiota ohjaajien se-pronominin ja sen eri muotojen sen, sitä, ne jne. mielenkiintoiseen käyttöön. Vastaavaa esiintyy kasvokkaisjumpissakin (tai nykykielellä ryhmäliikuntatunneilla), mutta etenkin nyt nettijumppa-aikana huomaan kuulevani jatkuvasti tällaista sanankäyttöä:
Aseta kädet siihen lantiolle.
Avaa se sun rintakehä ja ojenna samalla niitä käsiä sinne takaviistoon.
Ryhmäliikuntojen vetäjillä on aivan varmasti syynsä käyttää se-sanaa edellä kuvattuun tapaan. Niin systemaattista käyttö on.
Pienellä sanalla yhteisöllisyyttä
Isossa suomen kieliopissa todetaan, että se on puhutussa kielessä usein tehtäviltään artikkelimainen. Substantiivin yhteydessä esiintyessään se on määräinen tarkenne: siihen lantiolle, niitä käsiä. Väliin voi tulla myös toinen pronomini, kuten ilmauksessa se sun rintakehä.
Tällaisissa tapauksissa se-pronominia ei siis käytetä yksinään viittaamassa johonkin edellä mainittuun, vaan se on substantiivin määritteenä eli tarkenteena. Käyttötapa vihjaa jaetusta, yhteisestä tiedosta.
Se-tarkenne osoittaa, että tarkoite on sekä puhujalle että kuulijalle tuttu, tietty ja tunnistettava. Usein tarkoite on tuttu siksi, että se on mainittu aiemmin. Seuraavassa esimerkissä jumppakuminauha on läsnäolijoille tuttu, koska jumpan alussa on lueteltu tunnilla tarvittavat välineet:
Ota se jumppakuminauha esiin tässä vaiheessa.
Se-sanan tarkoite voi kuitenkin olla tuttu tai tutuksi oletettu myös meneillään olevan tilanteen tai toiminnan kautta, ilman viittausta aiemmin puhuttuun. Jumppaohjeiden se rintakehä -ilmauksissa se-tarkenteen käyttäminen ei siis välttämättä edellytä ollenkaan aiempaa mainintaa siksi, että kuulijalle on tilanteessa muutenkin selvää, mihin viitataan (minun rintakehääni).
Se-tarkenne vihjaa yhteisestä tiedosta, mutta samalla sen avulla viitataan kuulijan kehon osiin. Puhuja ikään kuin sanoo tietävänsä, mitä kuulijan kehossa tapahtuu. Seuraavassa tilanteessa on juuri treenattu vatsalihaksia puolisen tuntia:
Vaikka tässä vaiheessa tärisyttääkin, se tarkottaa vaan, että ne vatsalihakset on tehneet jotain!
Seuraavassa esimerkissä puolestaan muistutetaan sellaisesta yhteisestä tiedosta, jonka ryhmäliikunnan vetäjä olettaa olevan jumppaajille tuttu:
Pidä kylkilankussa olkapää suoraan sen käden yläpuolella.
Jotta liike ei satu tai ole muuten haitallinen, on tärkeää muistaa pitää koko käsivarsi tietynlaisessa asennossa.
Oma keho, yhteinen tekeminen
Ryhmäliikunnoissa puhutaan ihmisen läheisimmistä ja tutuimmista asioista eli hänen oman kehonsa osista. Muista vetää se napa kiinni siihen selkärankaan -tyyppinen kielenkäyttö korostaa henkilökohtaisen hyvän tekemistä yhdessä: Juuri sinun napasi! Juuri sinun selkärankasi! Ja me teemme tämän yhdessä!
Varsinkin nettijumpissa tuntuu olevan tarpeen korostaa tilanteen ja kokemuksen yhteisyyttä ja yhteisöllisyyttä: Emme ole korona-ajan vuoksi yhteisessä fyysisessä tilassa, mutta tehkäämme tästä kuitenkin yhteinen kokemus. Meitä ei estä se, että toinen osapuoli on kuntokeskuksessa ja toinen omassa olohuoneessaan, parvekkeellaan tai pihallaan. Rakennetaan ikään kuin henkistä yhteyttä fyysisen treenaamisen ohessa.
Puhetavat voivat myös tarttua ohjaajalta toiselle. Nyt kuvaamani kielenkäytön piirre ei silti kuulu kaikkien vetäjien puhetapaan. Joku ohjaaja saattaa kehottaa jumppaajaa näin:
Nostele kantapäitäsi vuorotellen irti lattiasta.
Silti todella moni tunnin vetäjä kehottaa vastaavassa tilanteessa näin:
Nostele niitä kantapäitä vuorotellen irti lattiasta.
Omistusliite (kantapäitäsi) jää jumppaohjeissa usein pois.
Jumppaajia ohjataan joskus myös passiivimuodolla. Tällaisessa yhteydessä passiivi korostaa, että tässä me olemme, yhtä aikaa ja yhteisessä tilanteessa:
Ravistetaan kädet rennoiksi.
Vaihtelu virkistämään
Mitä mieltä sitten olen tällaisesta se-puhetavasta? Minua häiritsee oikeastaan vain sen jatkuva toistaminen.
Viime viikon ryhmäliikuntatunneilla ainoastaan yksi vetäjä ei havaintojeni mukaan käyttänyt kertaakaan käsittelyssä olevaa ilmaisutyyppiä. Vaikka etenkin nettijumpissa on ymmärrettävästi tärkeää korostaa yhteyttä ja yhteisöllisyyttä, on muitakin vaihtoehtoja, ja niitä kannattaa välillä käyttää.
Ehkä se-puhetapa tulee tavallaan jo liiankin lähelle, henkilökohtaiselle reviirilleni. Eihän ryhmäliikuntatunnin vetäjän tarvitse osoittaa tuntevansa kehoani, jota hän ei edes näe. On virkistävän suihkun kaltaista kuulla tunnilla välillä hieman perinteisempi ohje laita kätesi vyötärölle ja nosta jalkaasi.