”Ilman kieltä minulle ei jäisi juuri mitään”

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Aika pienenä. Opin lukemaan itsekseni 3–4-vuotiaana, ja siitä asti kieli on kiehtonut minua. Kotona kirjallisuus, kieli ja kulttuuri olivat isossa roolissa, ja tykkäsin jo lapsesta leikkiä kielellä sekä ottaa ilon irti kaksoismerkityksistä ja kielen rytmistä. Kirjoitin siskoni kanssa näytelmiä noin 4-vuotiaasta asti varmaan viikoittain. Suorastaan kylvin kielessä!

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?

Kaikki kielet ovat avaimia ajatteluun. Kieli kertoo, miten maailmaa hahmotetaan. Rakastan niitä hetkiä, kun oivallan jonkin juurisanan tai ymmärrän, mistä sanonnat tai termit tulevat. Urheilu – juurisanana urhea, urheuden osoittaminen, eli urheilu – miten hienoa!

Minua kiinnostaa myös kielen rakenteet ja se, mitä ne kertovat kieltä käyttävästä yhteiskunnasta. Miksi tšekin kielessä käytetään kieltosanoja niin monta kertaa kuin vain voi lauseeseen änkeä, ilman että ne kumoavat toisiaan? Ja mikä mahtaakaan olla tämän yhteys tšekkiläiseen kaikkialle lonkeronsa ulottavaan negatiivisuuteen, kansanluonteeseen, jonka kautta on aina aivan kaikki pielessä? Entä mitä Suomesta kertoo, että kielestämme puuttuu suurelta osin sukupuolittaminen? Jotain varsin tasa-arvoista, näkisin.

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Työskentelen kielen kanssa koko ajan. Käsikirjoittajana, koomikkona, kirjailijana – kieli on kaikki kaikessa. Työskentelen myös englanniksi, eli pyrin laajentamaan tätä kielen merkityksellisyyttä myös suomen kielen ulkopuolelle. Ilman kieltä minulle ei jäisi juuri mitään. Kielen avulla saavutan jaetun tietoisuuden lavalla, johdattelen yleisön ajatuksia ja pyrin saamaan heidät oivaltamaan saman asiaan samaan aikaan luoden kielen kautta heille kollektiivisen nauruntäyteisen katarsiksen tunteen. Kieli on upea väline!

4. Mitä ajattelet tämänhetkisestä kielimaisemastamme? Entä kielen muutoksesta?

Huomaan olevani onneton buumeri, joka ahdistuu aina, kun joitain yleiskielen uudistuksia hyväksytään, minua karmaisevia kirjoitusasuja sallitaan tai muuta sellaista. Puhekieli on aina elänyt ja saakin elää, mutta virallinen ”oikea” kieli, sen kohdalla huomaan olevani konservatiivi. Olen huolissani myös anglismien vallasta. Niin monen ystäväni lapset, myös täysin suomenkieliset, ovat omaksuneet englantia puheeseensa siinä määrin, ettei heidän käyttämäänsä kieltä tunnista enää suomeksi. Olen myös huolissani siitä, että korkeakoulut ovat niin painottuneita englannin kieleen. Suomi uhkaa kuihtua pois, ihan silmiemme alla.

Yritän syleillä kehittyvää kieltä, mutta ei se aina helppoa ole. Stadilaisena minua on myös aina suututtanut ajatus, että olisi olemassa jokin ”aito oikea slangi”. Slangihan on jo määritelmältään jatkuvasti muuttuva nuorten kaupunkilaisten käyttämä katukieli. Ei sellaista voi koskaan vangita, kirjoittaa ylös pysyvänä asiana, tai ylipäätään määritellä.

Suomi uhkaa kuihtua pois, ihan silmiemme alla.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

Enpä oikeastaan. Totta kai ne pienet hetket, kun minulla on mikrofoni ja edessäni yleisö, joka kuuntelee minua, voin välittää heille omia ajatuksiani kielestä tai mistä vaan, mutta en usko, että se laajemmin mihinkään vaikuttaa. Sen verran voin toki vaikuttaa, että omilla komediaklubeillani haluan pitäytyä suomen kielessä ja nimetä kaikki klubit suomeksi.

Somessa voin yrittää myötävaikuttaa siihen, että hyväksyisimme vaikkapa somalinkieliset uutiset Ylen tarjonnassa. Pidän somalinkielisiä uutisia demokratiatekona. Kuitenkin sosiaalinen media on aina vähän kuorolle saarnaamista. Olen vähän pessimisti sen suhteen, voiko kukaan vaikuttaa toisten ajatuksiin kovinkaan paljoa.

6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?

Minusta sitä voisi käydä enemmänkin. Kaikki keskustelut tuntuvat menevän vain kilpahuutamiseksi ja öyhöttämiseksi, kunnes järkevät ihmiset väsyvät. Suomen kielen ja kulttuurin säilyminen tuntuu vähiten kiinnostavan kansallismielisiä, mikä on erittäin hämmentävää.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Onpa laaja kysymys!!! Apua. Kauheinta on katsoa, kun ihmiset lakkaavat välittämästä kielestä. Olen alkanut saada itseänikin kiinni kirjoitusvirheistä, joita en edes jaksa korjata. Meillä on rikas, ilmaisullinen ja upean ainutlaatuinen kieli, ja toivoisin niin, että voisimme vaalia ja syleillä sitä kaikin mahdollisin keinoin!

8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?

Olisin pakina. Oivaltava, sivaltava, hauska ja kipeä. Ja vähän irrallaan kaikesta.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Vaikea kysymys. Varmaan jonkin vaikealukuisen järkäleen, joka pitää lukea kymmenen kertaa ennen kuin siitä saa kunnolla kiini. Ehkä siis jonkin, joka on itseltäni jäänyt kesken. James Joycen Odysseus, Franz Kafkan Oikeusjuttu tai Koraani.

10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?

Lukekaa, syleilkää kaunista kieltämme, oivaltakaa ja rakastakaa!

---

Toimitus: Olli Tamminen