Palaute on tärkeää ja sen antaminen ja vastaanottaminen aika vaikeaa. Siksi ajattelin aloittaa pienen blogisarjan palautteesta. Tämä teksti on oikeastaan jo sarjan toinen osa – viisi vuotta sitten kirjoitin siitä, että palaute-sanalla on huono kaiku muun muassa sen vuoksi, että lannistava palaute on liian yleistä.
Tällä hetkellä, korona-aikaan, ihmiset ovat hyvin väsyneitä. Ja tavallista kiukkuisempia! Näinä aikoina ystävällisen palautteen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Tässä jutussa keskitytään kuitenkin tekstipalautteeseen, joka annetaan ja otetaan vastaan työtekstistä, työroolissa.
”En ole koskaan saanut positiivista palautetta”
Toimin aikaisemmin Kielitoimiston kouluttajana ja kävin työpaikoilla antamassa palautetta asiakkaiden teksteistä. Elämäni mieleenpainuvimpia koulutuskokemuksia oli, kun eräs uutistenlukija tuli kurssin tauolla liikuttuneena luokseni: ”Kiitos. En muista koskaan saaneeni tekstistäni positiivista palautetta.”
Kuinka surullista!
Ihan kiva -palautetta en nyt laske tässä positiiviseksi palautteeksi. Tällaisen palautteen antaja ei kenties ole edes tutustunut koko tekstiin vaan haluaa vain tilanteesta mahdollisimman nopeasti pois.
Vanhan tarinan mukaan kaksi miestä keskusteli, ja toinen tokaisi lopulta ärsyyntyneenä: ”Sinä se keksit kaikista jotain hyvää. Keksisit varmaan kehuttavaa paholaisestakin. Toinen totesi siihen: ”Niin, ainakin se on ahkera.”
Samalla lailla minä uskon, että kaikista teksteistä löytyy ainakin yksi hyvä ominaisuus tai ratkaisu.
Soljuuko?
Rakentava palaute on kaiken a ja o. Se on aika lailla samaa kuin korjaava palaute, mutta korjaavat ehdotuksensa voi tehdä myönteiseen sävyyn. Perustarkoitus on auttaa kirjoittajaa kehittämään tekstiä! Kannustaa, sparrata, jelppiä, koetella, kyseenalaistaa. Toimia esilukijana, lukijakuntana pienoiskoossa.
Rakentavaan palautteeseen liittyy myös sen kertominen, mikä tekstissä jo toimii – millä linjalla siis kannattaa jatkaa.
Positiivisen palautteen osuus koko palautteesta ei minusta saisi olla mitättömän vähäinen kritiikkiin verrattuna. On kiusallista, jos palautteen antaja tokaisee aluksi yhden muodollisen myönteisen palautteen ja pääsee vauhtiin vasta kritiikin kohdalla. Tai jos hänellä on yksi myönteinen ja 12 kielteistä palautekommenttia.
Sekä positiivisen palautteen että kehittämiskohteiden suhteen on tärkeää olla mahdollisimman konkreettinen.
Siis ensiksi: Missä kirjoittaja on onnistunut? Mikä on jo kunnossa? Esimerkkejä:
A) Tekstisi soljuu, tarinasi rullaa, juonesi kulkee! On ilo lukea näin sujuvaa tekstiä, joka tempaa mukaansa. Erityisesti tämä kohta oli mielenkiintoinen, ja kerrot siinä asian selkeästi.
B) Juonta on helppo seurata, joten lukija niin sanotusti pysyy kärryillä. Uuden kappaleen asia ei tule hänelle yllätyksenä, etkä hyppele asiasta toiseen vaan käsittelet ensin yhden asian rauhassa loppuun ja siirryt vasta sitten uuteen.
C) Tekstisi on taitavasti viimeistelty. Lukijan ei tarvitse kahlata räikeissä yhdys sana virheissä tai tajuttoman-pitkistä-pätkistä-ilman-ainoatakaan-hengähdystaukoa-kuten-luetteloa-tai-vaikka-pistettä.
”Voit toki tehdä näin, mutta ei kannata”
Toiseksi: Missä kirjoittaja voisi vielä petrata? Mitä kannattaisi tehdä toisin?
Palauteteesini on ”näin voi tehdä, mutta ei välttämättä kannata, koska…” Täydennä tähän esimerkiksi jotain seuraavista:
A) Lukija putoaa kärryiltä, koska hän ei ymmärrä asioiden keskinäistä suhdetta. Miten tekstisi kaksi peräkkäin mainittua asiaa liittyvät toisiinsa? Ovatko asiat esimerkiksi toistensa vastakohtia, vai perusteleeko jälkimmäinen ensimmäistä? Myös ylä- ja alakäsitteet menevät nyt ehkä sekaisin lukijan mielessä.
B) Käytät luultavasti huomaamattasi oman alasi sisäisiä sanoja. Lukija ei välttämättä tunne niitä. Jos niitä ei voi kokonaan välttää, selitä ne mahdollisimman yksinkertaisesti. Kerro esimerkkejä, havainnollista.
C) Kiiruhdat eteenpäin niin lujaa, ettei lukijalle ei ole yhtään suvantokohtaa tai hengähdystaukoa. Teksti tarvitsee myös tyhjää tilaa, ilmavuutta: väliotsikoita, luetteloita, esimerkkejä, kappalejakoja.
Puhdas vessa, iloinen kirjoittaja
Eikö kirjoittaminen suju? Oletko etätyössä? Eikö sinulla ole ketään, joka antaisi tekstistäsi palautetta?
Tee välillä jotain aivan muuta. Anna tauon jälkeen itse itsellesi palautetta!
Käypä siivoamassa kirjoittamisen välissä kotisi vessa. Kyllä alkaa ajatus kulkea, kun tekee välillä jotain aivan muuta. Rutiininomaisessa hommassa ajatuksesi lepäävät ja alitajuntasi työskentelee tekstin kimpussa. Jopa rullaa taas kirjoittaminen, kun vessa on siivottu ja aivonystyrät levänneet.
Haetaan: palautteenantaja
Unelmoin, että joka työpaikalla olisi varta vasten ihminen, jonka ainoana tehtävänä olisi antaa rakentavaa palautetta toisten teksteistä. Miksei siinä sivussa lempeästi koko ihmisestä.
Koska tällaista työnkuvaa ei tietääkseni ainakaan vielä ole olemassa, saatat löytää avun lähempää kuin luuletkaan – luotettavasta lähikollegasta, jonka näkemystä arvostat.
Miten sitten pyytää palautetta ja ottaa se vastaan? Kuulemisiin siitä ensi vuonna!
Lue lisää
Blogisarjan ensimmäinen osa on vuodelta 2015. Käsittelen kirjoituksessani palaute-sanan huonoa kaikua.
Riina Klemettinen kirjoittaa vuoden 2020 neljännessä Kielikellossa kielentarkistajan työstä. Joskus tekstiä on hyvä katsoa oikein läheltä, joskus vähän kauempaa.