Joulun jälkeisiä viikkoja kutsutaan härkäviikoiksi. Nimitys viittaa pitkään pyhättömään jaksoon, jolloin on on taas tehtävä raskasta työtä, ja se lienee syntynyt sillä alueella, jolla härkiä on käytetty vetojuhtina. Työnteon lisäksi on palattava myös arkiruokaan ja -vaatteisiin. Loppiaisesta alkaa härkäviikot, reikäleivät, rättipairat, presutupakat ja vittaköyret, on Pomarkussa lueteltu.
Eräs toinen nimitys joulun jälkeisille viikoille on selkäviikot. Selkäviikko viittaa keskitalveen, talvenselkään. Selekäviikoilla seipään vinkuissa syö kyllä suolasilakoitakin, on Kiteellä sanottu. Pieksämäellä taas: Joulun jälkeen aukii emäselekä ettee, jota kestää aina Vasikka-Mattii (24.2.) asti.
Härkäviikot ovat voineet merkitä myös muuhun aikaan vuodesta olevia – aiemmin kuusipäiväisiä – työviikkoja. Lopella on kerrottu: Kuj Juhannim päivä oli kesäkuus nin sitt_ei ollu, arkeimpäiväm päällep pyhää ennen ku jouluna, ni se, pualev vuatta siin semmost härkäviikkoo sit.