Esimerkiksi Navajo-intiaanien nádleehé tarkoittaa ”häntä, joka muuttuu jatkuvasti”.
Ennätin vihdoin lukea uskontotieteilijä Tiia Aarnipuun (2008, Like) teoksen Trans – sukupuolen muunnelmia. Kirja on sujuvan yleistajuinen, muttei silti sorru sukupuoli- ja seksuaalisuuskysymysten yksinkertaistamiseen ja käsitteellisten erottelujen kaihtamiseen tiedon popularisoinnin nimissä.
Latinan trans tarkoittaa kuulemma ylitse, tuolla puolen, takana sekä tuolle puolelle, toiselle puolelle.
Mihin kurotamme, kun kurotamme yli itsestään selvänä pidetyn ”luonnollisen” ja ”pyhän” sukupuolijärjestyksen? Minäpä sanon, että kurotamme yli valheen ja lähemmäs totuutta.
Aarnipuu tuo esiin kielen ja käsitteellistämisen merkityksen hierarkkisen, kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän luonnollistamisen ja pyhittämisen ylläpitämisessä ja dekonstruktiossa.
Hämmentävien, ristiriitaisten, luovien, sukupuolittunutta ja seksualisoitunutta valtahierarkiaa purkavien sukupuoli- ja seksuaalikokemusten, tekojen ja tyylien ilmaisemiseen tarvitaan kieltä, joka murtaa maskulinistista arvohierarkiaa, vastakkainasettelua ja ihmisen puolittamista lietsovan joko‒tai-järjestyksen vallitsevaa, normatiivista painoa.
Kyse ei ole vain siitä, mitä meitä huvittaa leikkiä ja kenen kanssa.
Leikkikenttä onkin äkkiä veressä ja ”musta enkeli vei päivänsankarin”.
Vanhan liiton Setä Lääketiede, jolle sukupuolen variaatiot yhä ovat häiriötiloja, virheitä luonnon luomistyössä (tai persoonallisuus- ja käytöshäiriöitä), pakottaa sukupuoleltaan häilyvinä syntyneiden lasten päälle jommankumman sukupuolen tunnusmerkit subjektilta itseltään asiaa kysymättä. Tämä sukupuolittava väkivalta ei suinkaan aina ole perusteltua silvottavaksi joutuvan lapsen terveyden, kivutta ja kärsimyksettä toimivan anatomian tai hyvinvoinnin kannalta. Silloin ei muuta perustetta olekaan kuin normi.
Kuten Aarnipuukin kertoo, tällaisia leikkauksia saatetaan perustella sillä, että sukupuoli-identiteetin selkiyttäminen sopeuttaa, säästää sosiaaliselta painolastilta ja kärsimykseltä. Sekin on valhe tai muka-hyvässä tarkoituksessaankin normiin sopeuttavaa spekulaatiota tapahtumista, joita ei etukäteen voida ennustaa. Liian varhaisesta valinnasta ja väärin päälle pakotetusta sukupuolesta saattaa muodostua elinikäinen taakka ja kärsimys, jossa vallitsevan sukupuolijärjestelmän julmuus näyttäytyy karuimmillaan.
Luonnontieteelliseen havaintoon perustuva, havaintonsa perustoille sokea lääketiede esittää kaksijakoisen sukupuolijärjestyksen perustuvan itsestään selviin tosiasioihin, muttei sukupuoli ilmene elävässä luonnossa itsestään selvänä, koherenttina pakettina, puhumattakaan muuntelevasta yhdistelmästä sukupuoli ja seksuaalisuus. Kaksijakoinen sukupuolipakko sivuuttaa paitsi anatomisen variaation, myös kielellisesti ja kulttuurisesti välittyvän havainnon väistämättömän historiallisen suhteellisuuden ja suoranaisen fiktiivisyyden.
Rakentava, eettisesti hedelmällinen sukupuoli- ja seksuaalisuuskeskustelu edellyttää riittävän pitkälle vietyä käsitteellistä päänvaivaa, erottelukykyä ja elävää, havaintoa rikastavaa kieltä.
Aarnipuu kertoo kiehtovasti sukupuolen variaatioista eri kulttuureissa.
Ihminen voi olla sukupuoleltaan esimerkiksi burneshë, murgéshë, ne’uchica, qa cikicheca, sadhi, hijra, xanith, kathoye, mahu, pinapinaaine, fa’afafine, turnimman, berdatsi, two-spirit, nádleehé, nadle, jota, vestida, she-male, bio queen tai vaikkapa tiitti.
Vaihtoehrot ei olkkan vaan muija tai äijä! Joku voi olla esimerkiks TS-naine, tai TS-miäs, eikä sil ol sivumenne sanottuna mittän tekemist Turun Sanomien toimittajien luakittelun kans…
Joko Kotuksen työlistalla on sukupuolen muunnelmia ja sukupuolikriittisiä käsitteitä kokoava sanakirja?