Muistan lounaissuomalaisena teininä 1990-luvulla käyttäneeni sanaa häävi merkitsemään nuorisokielen ’siistiä ja coolia’ eli siis ’hienoa ja hyvää’. Tuolloin 1920-luvulla syntynyt vanhempi sukulaiseni kummeksui sanavalintaani. Hänelle sana oli tuttu vain kielteisestä yhteydestä.
Suomen murteiden sanakirjan mukaan sana häävi tunnetaankin lähes kaikissa suomen kielen murteissa nimenomaan kielteisessä yhteydessä, merkityksessä ’kaksinen, kehuttava, hyvä’. Vain Vermlannista ja Inkerin suomalaismurteista tietoja sanasta ei ole. Murre-esimerkki Hinnerjoelta kuvaa sanan yleistä käyttöä: ”Ei sunka se (elämä) kaikin kerro ni häävi ollu.”
Myönteisessä yhteydessä, merkityksessä ’hyvä, erinomainen, melkoinen’ sana on huomattavasti harvinaisempi. Murretietoja on vain joitakin eri puolilta Suomea. Vampulasta on taltioitu toteamus: ”Tämä (kuuma kahvi) onkiv vähä hääviä ko tualta kylmästä (työstä) tullee.”
Mitäköhän vanhempi sukulaistätini olisi ajatellut nykyajan nopeasti muuttuvasta nuorisoslangista, jossa ’mahtavaa, hyvää’ merkitsevänä käytetään tällä hetkellä muun muassa sanaa legit. Sana juontuu alun perin englannin sanasta legitimate, joka merkitsee ’legitiimiä’ eli ’laillista’, mutta joka slangissa on saanut uusia merkityksiä. Kuulemani perusteella ’hienoa ja hyvää’ merkitsemässä nuoriso käyttää myös sanoja siisti, cool ja nice.
