Monet tapahtumien ja tilaisuuksien nimitykset ovat muodoltaan monikollisia, vaikka tarkoittavatkin yhtä kokonaisuutta.
Tällaisia monikkosanoiksi kutsuttuja sanoja ovat mm. häät, hautajaiset, ristiäiset ja arpajaiset. Monikkosanoja ovat myös samantyyppisistä osista koostuvien esineiden, vaatekappaleiden, elinten tai ryhmien nimitykset, kuten sakset, silmälasit, housut, urut, keuhkot; vanhemmat, sisarukset, kaksoset.
Huolimatta mahdollisesta yksiköllisestä merkityksestään monikkosanat käyttäytyvät yleiskielisessä lauseessa niin kuin monikolliset sanat muutenkin: tekijää tms. tarkoittavan subjektin tehtävässä ne esiintyvät monikkomuotoisen verbin kanssa:
Eiliset syntymäpäiväjuhlat onnistuivat hienosti.
Ihmisen keuhkot muistuttavat halkaistua kartiota.
Uudet urut soivat konsertissa kirkkaasti.
Ystävän häät olivat kesän kohokohta.
Silloin kun monikkosanan tarkoittamaa asiaa kuvaillaan adjektiivilla olla-verbin sisältävässä (predikatiivi)lauseessa, on tuo adjektiivi tavallisesti monikon perusmuodossa eli nominatiivissa (kauniit); puhe on tällöin yhdestä kokonaisuudesta:
Nimiäiset olivat kauniit ja tunteikkaat.
Urut ovat aina ainutlaatuiset ja yksilölliset.
Häät olivat kaikkien mielestä onnistuneet.
Jos puhutaan useista eri häistä, saksista tms., adjektiivi on yleensä monikon partitiivissa (suurempia):
Häät olivat ennen suurempia kuin nykyään.
Kun kyse on monikkosanalla ilmaistusta ihmisryhmästä, kuten vanhemmat, sisarukset, adjektiivi on mainitunlaisissa olla-lauseissa tavallisesti monikon partitiivissa (kriittisiä); jäsenet siis tavallaan nähdään erillisinä:
Ovatko vanhempasi sinua kohtaan liian kriittisiä?
Sisarukset olivat aina tietoisia asioistani.
Lue lisää Kielitoimiston ohjepankin ohjeista:
Verbi yksikössä tai monikossa: verbin edellä monikkomuotoinen sana (allergiat, häät, Leijonat)
Kun monikkosana on lauseen tekijää tms. tarkoittavana subjektina, verbikin on sen mukaisesti monikossa.
Predikatiivi: lapset ovat samanikäisiä vai samanikäiset? (monikkomuotoinen subjekti)
Sellaisessa lauseessa kuin Lapset ovat iloisia on monikollinen subjekti (lapset), jota luonnehtii partitiivimuotoinen adjektiivi (iloisia). Yksilöitä luonnehditaan siinä ikään kuin eritellen. Tämä on tavallinen ilmaisutapa.
Ks. myös sanajärjestyksestä ohjetta:
Verbi yksikössä tai monikossa: verbin edellä yksikkömuotoinen sana (nuoriso, ryhmä, osa)
Joskus on hankalaa päättää, valitsisiko yksikkö- vai monikkomuotoisen verbin. Tällöin voi valita esimerkiksi toisena keinona -tyyppisen ilmauksen (toisena keinona ovat veronkevennykset) tai muuttaa sanajärjestystä (veronkevennykset ovat toinen keino).