Toimittaja Marko Junkkari kirjoitti Helsingin Sanomissa 24.9.2012, että Yalen yliopistossa julkaistun tuoreen tutkimuksen mukaan niissä kielissä, joissa nykyisyyttä ja tulevaisuutta ei erotella erillisellä futuurirakenteella, ihmiset tekevät vastuullisempia ratkaisuja tulevaisuuden suhteen.
Jutun mukaan ekonomisti Keith Chen on jakanut kielet ryhmiin sen mukaan, kuinka vahva futuuri niissä on. Esimerkiksi englannissa ja ranskassa on vahva futuuri. Heikko futuuri on suomen lisäksi muun muassa saksassa, virossa ja mandariinikiinassa. Chenin tutkimuksen tulos oli, että niillä kielialueilla, joilla nykyisyyttä ja tulevaisuutta ei erotella kielellisesti, ihmiset tekevät järkevämpiä päätöksiä, ”koska tulevaisuus on läsnä jo nyt”.
Junkkarin kirjoituksen otsikkona on ”Nokia meni, kielioppi jäi”. Junkkari haluaisi suomen kieliopin ystävänä uskoa Chenin tutkimukseen. Silti häntä ihmetyttää, ”miksi täällä heikon futuurin ihmemaassa ei varauduttu ajoissa ikärakenteen muutokseen ja kestävyysvajeeseen”.
Se tiedetään, ettei suomessa ole morfologista futuuritempusta, mutta kieliopissa puhutaan meilläkin ilmausten futuurisesta merkityksestä. On olemassa monia kielen rakenteita, joilla voidaan viitata puhehetken kannalta katsottuna tulevaan aikaan (VISK § 1542).
Mutta vaikka suomi olisi heikon futuurin kieli, voiko silti sanoa, että tulevaisuus olisi kielessämme ”läsnä jo nyt”? Siitä kaipaisin keskustelua. Helpompi olisi ymmärtää, että jos kielessä ei ole futuuria, silloin puhujat eivät niinkään huolisi huomisesta – elettäisiin vain kuin viimeistä päivää...
ERKKI (EKA)
Terävästi-palstalla julkaistaan vierailevien kirjoittajien tekstejä ja Kotus-blogin lukijoiden keskustelunavausehdotuksiin perustuvia blogimerkintöjä. Ehdotuksia voi lähettää palautelomakkeella. Palstantekstit eivät edusta blogitoimituksen näkemyksiä saati Kotuksen virallista kantaa.