Kielitoimiston ohjepankissa on ohjeet siitä, minkä kielistä nimeä Suomen paikannimistä käytetään, kun kirjoitetaan muulla kuin suomen kielellä. Ohjeet on tarkoitettu suomenkielisiä tekstejä kääntäville.
Ohjeiden taustalla on suomen kielen lautakunnan ja ruotsin kielen lautakunnan suositus. Suositus koskee erityisesti kaupunkien, kuntien, kylien, kaupunginosien ja teiden nimiä, mutta sitä voi soveltaa myös luonnonpaikkojen nimiin.
Ruotsin kielellä tai muilla skandinaavisilla kielillä (norja, tanska, islanti, fääri) kirjoitettaessa käytetään ensisijaisesti paikan ruotsinkielistä nimeä, esimerkiksi Turusta nimeä Åbo.
Suomen paikannimet skandinaavisissa kielissä
Kaikissa skandinaavisissa kielissä käytetään ruotsinkielistä paikannimeä, kun paikalla on ruotsinkielinen nimi. Kielessä voi paikalle olla myös muu vakiintunut nimi; silloin käytetään tätä nimeä.
Saamelaiskielillä kirjoitettaessa käytetään ensisijaisesti paikan pohjoissaamen-, inarinsaamen- tai kolttasaamenkielistä nimeä, esimerkiksi Enontekiöstä nimeä Eanodat.
Suomen paikannimet saamessa
Saamen kielissä käytetään saamenkielisiä paikannimiä, kun paikalla on saamenkielinen nimi. Esimerkiksi Helsinki on pohjoissaameksi Helsset.
Suomen lähisukukielillä (viro, karjala, inkeroinen, lyydi, vepsä, vatja, liivi) kirjoitettaessa käytetään ensisijaisesti paikan suomenkielistä nimeä.
Suomen paikannimet suomen lähisukukielissä
Kaikissa suomen lähisukukielissä käytetään yleensä suomenkielistä paikannimeä, kun paikalla on suomenkielinen nimi. Jos kielessä kuitenkin on paikalle jokin oma vakiintunut nimi, käytetään sitä. Esimerkiksi Helsinki on viroksi Helsingi ja Turku on viroksi Turu.
Muilla kielillä, kuten englanniksi, kirjoitettaessa yksikielisen kunnan paikoista käytetään kunnan virallisen kielen mukaista nimeä, esimerkiksi Iisalmi ja Mariehamn. Kaksikielisen kunnan paikoista puolestaan käytetään kunnan enemmistökielen mukaista nimeä, esimerkiksi Kokkola ja Raseborg.
Suomen paikannimet vieraskielisissä teksteissä
Vieraissa kielissä käytetään yksikielisten kuntien paikannimistä kunnan virallisen kielen mukaisia nimiä ja kaksikielisten kuntien paikannimistä kunnan enemmistökielen mukaisia nimiä.
Kuitenkin jos käyttökieleen on vakiintunut paikalle jokin muu nimi, käytetään sitä, esimerkiksi Helsinki on viroksi Helsingi ja portugaliksi Helsínquia. Kielitoimiston ohjepankissa on mainittu lähteet, joista voi tarkistaa kuntien kielisuhteet ja sen, onko paikalla suomen-, ruotsin- tai saamenkielinen nimi.