Tällaisena poikkeuksellisten olojen ja rajoitusten aikana teksteissä näkee paljon kieltolauseita. Peräkkäiset kieltolauseet muodostavat tyypillisesti ei–eikä-rakenteita:
Kaikilla ei ollut maskia, eikä turvavälienkään säilyttäminen onnistunut.
Ei–eikä-rakenteen eikä sisältää paitsi kieltosanan ei myös liitepartikkelin -kä, jonka merkitys on lisäävä ’ja’. Rakenteessa jälkimmäinen lause siis ikään kuin jatkaa edellisen aloittamasta aihepiiristä.
Ei–eikä-rakenteiden tilalla näkee kuitenkin usein myös rakennetta ei – ja ei:
Kaikilla ei ollut maskia, ja turvavälienkään säilyttäminen ei onnistunut.
Puheessa tällaiset ovat tavallisia, mutta erityisesti asiateksteissä kannattaa niiden sijaan suosia kahden kiellon symmetristä ei–eikä-rinnastusta. Symmetria auttaa hahmottamaan kokonaisuuden kieltomerkityksen (ei + ei) nopeammin. Rakenne on myös tyylillisesti neutraali.
Hoiva-avustajat eivät voi osallistua lääkehoitoon ja eivät saa olla yksin työvuorossa.
→ Hoiva-avustajat eivät voi osallistua lääkehoitoon eivätkä saa olla yksin työvuorossa.
Yleiskielessä tarvitaan kaksi kieltosanaa myös seuraavantyyppisissä ilmauksissa:
Ei harjoittelija eikä ohjaaja pitänyt kameraa päällä videokokouksessa.
Tässä kielletään erikseen sekä harjoittelijan että ohjaajan toimintatapa: ’harjoittelija ei pitänyt kameraa päällä + ohjaaja ei pitänyt kameraa päällä’. (Vrt. lauseessa harjoittelija ja ohjaaja eivät pitäneet kameraa päällä ei ole erillisyyden korostusta.) – Tällaisten kieltoilmausten sijasta näkee usein yhden kieltosanan ilmaustyyppiä ”x eikä y pitänyt kameraa päällä”; se ei ole yleiskielen suositusten mukainen.
Tutkija eikä koehenkilö tiennyt, oliko kokeessa mukana vaikuttavaa ainetta vai ei.
→ Ei tutkija eikä koehenkilö tiennyt, oliko kokeessa mukana vaikuttavaa ainetta vai ei.
Yhden kieltosanan ilmaustyyppi ei ole rakenteeltaan symmetrinen. Sitä voi joskus olla vaikea hahmottaakin, koska lukijan täytyy ikään kuin palata lauseessa taaksepäin huomatessaan, että kielto koskeekin myös ensimmäistä parin jäsentä eikä vain jälkimmäistä. Selvyyden vuoksi kieltosanaa siis tarvitaan kummankin kiellettävän yhteydessä.
Vastaavasti kun rinnastuksessa ensimmäinen lause on myöntömuotoinen ja samasta aihepiiristä jatkava toinen lause kieltomuotoinen, käytetään yleiskielessä eikä-lausetta eikä ja ei -lausetta. Ilmauksessa ja ei korostuu lisäävyyden merkitys usein liiankin paljon.
Varhaiskasvatuksen kerhotoiminta on tarkoitettu perheille, jotka hoitavat lastaan kotona ja eivät käytä muita päivähoitopalveluita.
→ Varhaiskasvatuksen kerhotoiminta on tarkoitettu perheille, jotka hoitavat lastaan kotona eivätkä käytä muita päivähoitopalveluita.
Neutraalissa asiatyylissä eikä onkin huomaamaton vaihtoehto. Rakennetta x ja ei y käytetään kuitenkin vastakkain asettelevissa yhteyksissä:
Mitä terveysasiantuntijat osasivat ja mitä eivät osanneet ennakoida?
Konjunktiot: eikä, ei–eikä, ja ei
Rinnasteisessa rakenteessa Hän ei syö lihaa eikä kalaa kielto kohdistetaan kumpaankin mainittuun asiaan erikseen.