Kun lähetän sähköpostilla jonkin tiedoston itselleni, minun on pakko kirjoittaa jotain myös viestikenttään. Viesti se on silti, vaikka ainoa yleisö olenkin minä itse myöhemmin samana iltana. Kirjoitan otsikoksi mistä on kysymys ja viestikenttään Liitteenä. Tämän siis luulin olevan koko kuva.

Sitten erehdyin hakemaan kaikki nämä viestit, yli neljän vuoden
aineiston, samalle näytölle. Olo oli kuin suvun vanhojen päiväkirjojen
tutkijalla kaiken loksahtaessa kohdalleen ja häiritsevän totuuden ryömiessä esiin.

Aineistoni alku koostuu sentään säntillisesti laadituista viesteistä:

Esitelmä
Liitteenä.

Kuva
Liitteenä.

Veitset
Liitteenä.

Tasapainoista ja kaunista. Oman järjestelmällisyyteni ihailu saa oloni levolliseksi. Mutta sen jälkeen, ilman mitään varoitusta, tulee täyskäännös. Muutama viesti, joissa otsikko hajoaa täydellisesti: fdfdfdfdf, G, Xxd ja Zxz. Järkytys saa melkein jättämään huomiotta kriittisimmän asian – viestikentät ovat tyhjiä!

Syke tasaantuu. Katastrofia seuraa erityisen säntillinen vaihe. Variaatiota on vain isoissa kirjaimissa:

Hakemistot
Liitteenä.

verokortti
liitteenä.

Huomioita kommenteista
Liitteenä.

Ja sitten paha enne – piste jää viestikentästä pois:

Verokortti
Liitteenä

Ja todellakin. Voi luoja.

dfdffd
dfdfdf

fdd
dfdfd

gfgfgdfg
khgfhfdgd

Viimeisellä hetkellä ennen vajoamistani hulluuteen kauhu antaa tilaa petolliselle suvantovaiheelle. Otsikot palaavat kuvaaviksi ja itse viesti uuvuttavan tarpeettomaksi liitteenä-sanaksi. Mitä minulle oli melkein tapahtumassa?

Loppukohtaus on kuitenkin vielä edessä. Se, jossa tutkija huomaa seuraavansa omia jälkiään, katsovansa omaa muodonmuutostaan – niin hidasta, että se on voinut jäädä huomaamatta – ja ymmärtää, että on liian myöhäistä.

Näppäimiä. Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.(avautuu uuteen ikkunaan)
Ne näyttävät tutuilta. Ne näyttävät liian tutuilta… Kuva: Risto Uusikoski, Kotus.

Hetki, josta eteenpäin ja aina tähän päivään asti viestien otsikot ovat säntillisiä ja lyhyitä, mutta viestikentässä on aina kolmesta eri kirjaimesta muodostettu sana. Äs, dee ja äf. Äs, dee ja äf loppuun saakka! Kunpa voisin sanoa, että seuraavat esimerkit ovat keksittyjä. Mutta en voi. Tässä ovat ne kaikki, tässä ovat ne kaikki viestit siinä järjestyksessä kuin ne edessäni olivat.

dfdsdf

dsds

fdsd

dsds

fdfsdf

dfdfd

dsd

sdsdsdsd

ddsds

ddfdf

(Toim. huom. Blogimerkintä päättyy tähän. Ristoa ei ole näkynyt töissä, ja kun hänelle lähettää sähköpostia, tulee virheilmoitus. Ei missään tapauksessa julkaista tätä.)

Jaa