Koska sanakirjantoimittaja työskentelee sanoilla ja sanojen ympäröimänä, niistä tulee usein puhetta kollegojen kesken myös tauoilla. Keskusteluissa olemme huomanneet, että toisinaan jokin vanha sana korvautuu uudella, vaikka aiempikin sana olisi aivan käyttökelpoinen.
Usein korvaava sana on englanninkielinen. Taustalla lienee se, että nuorille – miksei vanhemmillekin – englannin kieli on tuttu ja muodikas lainasanojen lähde.
Tässä muutama esimerkki sanapohdinnoista ja koetuista sanahämmennyksistä:
Esimerkki 1: boomer
Kotuksen kahvipöydässä juteltiin muutama vuosi sitten siitä, mitä boomer olisikaan suomeksi. Sana oli pinnalla varsinkin vuosina 2020 ja 2021, ja nousi haloo, kun silloinen pääministeri Sanna Marin käytti sanaa joidenkin mielestä halventavassa sävyssä.
Boomer ei oikeastaan enää viittaa suuriin ikäluokkiin vaan ennemminkin tietynlaiseen vanhakantaiseen elämänasenteeseen. Totesimme, että kalkkis olisi kuvaava suomennos. Ja sitä sanaahan taas nykynuoriso ei tunne: kalkkista käytettiin jo minun nuoruudessani (olen syntynyt 1970-luvulla).
Kotus julkaisee vuosittain listauksen kunkin vuoden ajankohtaisista sanoista. Boomer oli mukana vuonna 2020 sanapoiminnoissa kuvattuna näin:
(engl., < baby boomer) erityisesti sanonnassa ”OK, boomer”, jolla kuitataan nuoria ymmärtämättömien henkilöiden mielipiteet vanhentuneina.
Sana on otettu mukaan myös Kielitoimiston sanakirjaan:se näyttää jääneen kieleen pidemmäksi aikaa, ja moni kielenkäyttäjä kaipaa sanan selitystä ja esimerkkejä käytöstä.
Esimerkki 2: patellavyö
Koin sanahämmennystä pari vuotta sitten, kun menin kauppaan ostamaan patellavyötä. En löytänyt, joten pyysin myyjän apua. Myyjä katsoi minua oudosti ja kysyi: ”Tarkoitatko pukeutumisvyötä?”
Patellavyö, joustava ja hakasin tai nepparein kiinnitettävä vyö, olikin hänelle pukeutumisvyö – jos nyt edes puhuimme samanlaisesta vyöstä. Siis sellaisesta, joka on ennemminkin ylimääräinen vyötärönluoja kuin vaatteiden kannattelemiseen tarkoitettu kapistus. Joka tapauksessa minulle taas pukeutumisvyö oli vieras sana.
Patellavyö tuli itselleni sanana ja asusteena tutuksi 1980-luvun lopulla. Sanaa näkyy yhä netissä, kun mainostetaan niin sanottuja fiftarimekkoja ja niihin sopivia asusteita.
Esimerkki 3: hiusdonitsi ja scrunchie
Tuttu teini ihmetteli sanaa hiusdonitsi vaikka kyllä tunsi sen. Minä puolestani kummastelin sanaa scrunchie. Ne tarkoittavat samaa eli kangaspäällysteistä hiuslenkkiä. 1990-luvun asustemuoti oli tullut takaisin, sanamuoti ei.
Tosin mainonnassa sanoja vaikutetaan käytettävän myös rinnakkain: scrunchie eli hiusdonitsi. Otetaan ystävällisesti huomioon sekä boomerit että nuorisolaiset.
Kollega huomautti, että scrunchie esiintyi jo 1990-luvun Sinkkuelämää-tv-sarjassa. Vielä 90-luvulla muotivillitysten nimiä on suomennettu, mutta someaikana ei niinkään. Somen kautta ilmiöt leviävät nopeasti ja nimityksetkin lainautuvat. Markkinoijat eivät enää mieti suomennoksia vaikkapa myyntikuvastoihin.
Esimerkkejä olisi lisääkin. Pilottitakki on nykyään yleisemmin bomber. Silti pilottitakkejakin näkyy ainakin miesten vaatekuvastoissa edelleen (kiitos asian huomanneelle työkaverille!). Ainakin lähes samanlainen on myös baseball-takki.
Entä sitten?
Kielitoimiston sanakirja ohjaa jonkin verran suomenkieliseen sananvalintaan. Siitä löytyvät muun muassa kalkkis ja hiusdonitsi, mutta ei esimerkiksi scrunchieta.
On luonnollista, että nuorison sanat ovat erilaisia kuin vanhempien ikäluokkien. Sananvalinnoillakin halutaan tietoisesti ja tiedostamattakin erottua omaksi porukakseen.
Myös eri-ikäisillä ja eri aikakausien nuorilla on luonnollisesti erilaiset muotisanat. 2000-luvun alussa nuoriso käytti esimerkiksi häläriä, joka on mukana Kielitoimiston sanakirjassakin:
2. merkkinä toimiva puhelinsoitto, jonka soittaja lopettaa ennen kuin siihen vastataan.
Lähipiirini nykyisille teini-ikäisille sana on tuntematon. Häläreitä ei enää oikein tarvita. Aiemmin niiden tarkoituksena oli saada vastaanottaja soittamaan takaisin. Tällöin puhelinlasku meni takaisinsoittajalle, jos vaikka hälärin soittajan saldoraja oli täynnä. Mutta harvoin nykynuori edes soittaa puhelimella. Onhan WhatsApp-viestit keksitty.
Englanninkieliset lainasanat eivät tapa suomea. Pyrin kuitenkin itse siihen, että kun on olemassa käyttökelpoinen suomenkielinen sana, valitsen paljon mieluummin sen kuin englanninkielisen vaihtoehdon. Siksi puhun muun muassa sovelluksesta, en apista, appsista tai äpsistä.