Avainsana: sanojen alkuperä - Sivu 4

Kolumniaarrearkku 4.5.2008 Liisa Nuutinen

Onko mukiinmenevä juoppo?

Muka on alkuaan tarkoittanut muotoa tai mallia.

Kolumniaarrearkku 1.5.2008 Minna Salonen

Juhlapäivien nimet kirjoitetaan suomessa pienellä alkukirjaimella.

Kolumniaarrearkku 21.3.2008 Taru Kolehmainen

”Pitkä” sopii hyvin kuvaamaan päivän ankeutta.

Kolumniaarrearkku 20.3.2008 Taru Kolehmainen

Kiiran ajaminen heijastelee synneistä puhdistautumisen rituaalia.

Kolumniaarrearkku 16.3.2008 Leena Joki

Virpomisen taustalla notkean oksan, ohuen salon ja pajun merkityksiä.

Kolumniaarrearkku 16.3.2008 Taru Kolehmainen

Suomalainen versio palmuista ovat pajunoksat pajunkissoineen.

Kolumniaarrearkku 13.1.2008 Heikki Hurtta

Kaikki esikaupungit eivät ole varsinaisia lähiöitä.

Kolumniaarrearkku 30.12.2007 Maija Länsimäki

Kulttuurikin on sivistystä, mutta nimitykset eivät kuitenkaan kata toisiaan.

Kolumniaarrearkku 20.12.2007 Anneli Hänninen

Sana lienee germaanista alkuperää, ja sen muinaisnorjalaisella vastineella on merkitykset ’onni, (jumalallinen) apu, turva’.

Kolumniaarrearkku 9.12.2007 Liisa Nuutinen

Värin nimitykseen voi kätkeytyä tieto siitä, mistä tai missä väri on valmistettu.