Siirry sisältöön

sanojen alkuperä

Verhon takaa

Erilaisista verhoista ja niiden nimityksistä.

Siskokset esittelevät kartiinia eli ikkunan valoverhoa, joka on virkattu vuonna 1928. Kuva: Leena Sarvas. Suomen murteiden sana-arkisto.

Moikkauksia

Moi lienee muovautunut eräiden toisten tervehdyssanojen, nimittäin moro(n) ja morjens pohjalta.

Jääkalloja ja pääkalloja

Pääkallokeli on verraten nuori sana.

Rakkaimpamme

Suomen kieltä kirjoitetaan lähes – mutta vain lähes – samoin kuin äännetään.

Tulihevosella Hämeenlinnaan

Junan ja siihen liittyvien käsitteiden nimitysten historiaa voi pitää suomen kielen voittona.

Juhannuskokot syttyvät

Esivanhempamme ovat uskoneet, että juhlatulilla on puhdistava vaikutus ja että ne karkottavat pahoja henkiä.

Juhannuskokko. Kuva: Petra Saarnisto.

Piilosuolaa

Useiden ruokalajien tai muiden syötävien nimityksiin sisältyy sanan ”suola” vastine.

Älä unohda lemmenkukkia

Lemmikkiä on pidetty monessa maassa herkän lemmen, uskollisuuden ja ikuisen rakkauden symbolina.

Markasta euroon

Muitakin rahannimityksiä kuin markka oli toki esillä, esim. Y. S. Yrjö-Koskisen ehdotus suomo.

Ladulla ja ladun sivussa

Suksi-sana on ikivanha. Sen tuntevat jo kaukaiset kielisukulaisemme samojedit.

Säästöpankkien henkilökunnan virkistysretken hiihtoseurue Pyhätunturilla 1958. Kuva: Juha Jernvall. Helsingin kaupunginmuseo.