Siirry sisältöön

keruut

Tonkopuro ja muita Lapin nimiä

Paikannimi muistaa merkityksiä.

Kellertävä perhonen punamultaseinällä. Kuva: Vesa Heikkinen.

Ei vieläkään liian myöhäistä

Käyttökelpoisen murreaineksen kerääminen oli 1960-luvulla yhä mahdollista. Mukana olivat niin ammattikerääjät, suomen kielen opiskelijat kuin innokkaat kansalaisetkin.

Lauri Hakulinen ja Terho Itkonen tarkastelevat Sananuotta-murresanakilpailun saalista. Aikakauslehti Sanastaja 78, 16.5.1960.

Kirjeitä kentältä

Maisteri Inkeri Tuovinen keräsi murresanoja Ruotsin Länsipohjan suomenkieliseltä väestöltä. Tässä tekstissä esitetään katkelmia Tuovisen ja hieman Sanakirjasäätiönkin kirjeistä vuosilta 1931–1935.

Koulutetut kerääjät ja vapaaehtoiset vastaajat

1920-luvulla perustettu Sanakirjasäätiö lähetti murteenkeruun ammattilaisia kenttätöihin ja alkoi julkaista Sanastaja-lehteä keruuavuksi vapaaehtoisille vastaajille.

Astrid Reponen haastattelee murteentaitajaa Vermlannissa 1930-luvun alussa. Kuva: Helmi Helminen.

”Aineksien keruu on kiireimmiten suoritettava”

1900-luvun alussa kannettiin huolta murteiden katoamisesta ja joukkoistettiin murresanaston keruutyö.

Suomen kielen keräilysanaston (E. A. Ekman 1899) sivu. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Satavuotias Nimiarkisto

Nimiarkiston historia alkaa vuodesta 1915. Tuolloin perustettiin Tieteellisten seurain paikannimitoimikunta. Helinä Uusitalo kertoo kolumnissaan Nimiarkiston vaiheista.

Klikkaamalla kuvaa pääset verkkonäyttelyyn Nimiarkisto sata vuotta. Kuva: Poutapilvi.

Fennougristinen kenttätyö

Kansallisromantiikasta kumpuavaa kiinnostusta kansojen menneisyydestä.

Fennistisen kenttätutkimuksen historiaa

1800-luvun alusta tähän päivään.

Paikkainnimiä

Loistavia paikannimikokoelmia.

Tiesitkö tämän? Nimiarkiston banneri

Kulttuuriperintöaineistoa koko kansalle internetiin

Aineistoja muutetaan jatkuvasti digitaaliseen muotoon.