Tavallisista Virtasista venäläisvihaan – kansallisuusaate sukunimien valinnassa
1920- ja 30-luvun sukunimenmuutoksissa näkyy piirteitä yhtenäistämisnationalismista.
1920- ja 30-luvun sukunimenmuutoksissa näkyy piirteitä yhtenäistämisnationalismista.
Kansanperinteessä vappuun on liittynyt monenlaisia uskomuksia.
Yhä useampi pieni suomalainen on omakielisen nimen ja eritoten luontonimen haltija.
Islantilaiset käyttävät virallisissa yhteyksissä joko etunimeä tai etunimiä, jos niitä on enemmän.
Tavoite oli suomalaisen kulttuurin ja kielen arvostuksen kohottaminen sekä kansallisen eheyden saavuttamien.
Nimien suomalaistamisen tulisieluiseksi arkkitehdiksi on nostettu Johannes Linnankoski. Hänen sanotaan lietsoneen suomalaisuusinnon sellaiseen mittaan, että Snellmanin päivänä 1906 jopa 100 000 henkilön sukunimi olisi suomalaistunut. Todellisuudessa suomalaisia oli vähemmän, eikä Linnankosken roolikaan ollut kertomusten suuruinen.