A-aa, i-ii, u-uu. Ai, au, iu, ui. Näin me ekaluokkalaiset harjoittelimme äänneyhdistelmiä ja niitä vastaavia kirjaimia ala-asteen ensimmäisillä oppitunneilla vuonna 1989.
Kirjainvaraston kartuttua yhdistimme äänteitä tavuiksi, tavuja sanoiksi ja sanoja yksinkertaisiksi lauseiksi: Aa-si ui. Yksi toisensa jälkeen oppi lukemaan ja kirjoittamaan, kukin omaa tahtiaan.
Kielen rytmiyksiköt
Isossa suomen kieliopissa (11. §) kerrotaan, että tavut ovat kielen rytmiyksiköitä, jotka koostuvat yhdestä tai useammasta äänteestä eli foneemista. Tavun pakollisena osana on yksi vokaali.
Eri kielissä on erilaisia tavutyyppejä. Suomessa tavutyyppejä on kymmenen, joista yleisimpiä ovat konsonantin ja vokaalin jono, esimerkiksi ka-ni, pe-sä, tai konsonantin, vokaalin ja konsonantin muodostama jono, esimerkiksi run-sas, pis-tin. Lainasanoissa voi olla myös suomelle vieraita tavutyyppejä, kuten sanoissa eks-tra tai fluns-sa.
Aapisissa ja helppolukuisissa kirjoissa sanojen tavut erotetaan toisistaan tavuviivoilla. Se voi auttaa lukemaan opettelevia tai lukemisen vaikeuksista kärsiviä hahmottamaan sanat paremmin.
Tavutuksen tuskaa
Äidinkieliset suomen puhujat osaavat tavallisesti rytmittää ja tavuttaa sanat kielitajunsa pohjalta. Aina se ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Kielineuvonnan kysymysten perusteella ongelmia aiheuttavat ainakin vokaali + us -loppuiset sanat, jotka voidaan tavuttaa kahdella tapaa: rak-ka-us tai rak-kaus. Myös lainasanojen (agg-res-sii-vi-nen ~ ag-gres-sii-vi-nen, squash) tavutus voi olla vaikeaa.
Nimineuvonnan asiakkaille päänvaivaa ovat viime vuosina aiheuttaneet ainakin päiväkodin lasten etunimien (Te-a, E-ben, Kris-ta) ja joidenkin paikannimien tavutus: Ruon-ala vai Ruo-na-la? Kyseinen paikannimi kannattaa tavuttaa jälkimmäisellä tavalla, koska se perustunee alun perin ojaa, puroa tai jonkinlaista vetistä maastoa tarkoittavaan ruona-sanaan. Ongelmallisia tavutustapauksia ja niiden syitä käsittelee perusteellisesti Taru Kolehmainen artikkelissaan Tavun rajat (Kielikello, 1/2003).
Pois putoavia tavuviivoja
Yleiskielisissä teksteissä sanojen tavunrajoja ei yleensä merkitä näkyviin, koska se pikemminkin häiritsisi kuin auttaisi sujuvaa lukijaa. Jos sana kuitenkin jakautuu tekstissä kahdelle riville, tavuviiva merkitään rivin loppuun osoittamaan sanan jatkumista. Oikeinkirjoitussääntöjen mukaan sanan voi jakaa eri riveille vain tavunrajan kohdalta.
Jo pitkään on ollut melko yleistä jättää mainoksissa ja logoissa tavuviiva merkitsemättä silloin, kun yhdyssana jakautuu sanojensa välistä kahdelle riville. Tavuviiva saatetaan jättää pois, jotta tekstin visuaalinen kokonaisuus miellyttäisi paremmin silmää. Samasta lienee kyse tapauksessa, jossa graafikko halusi merkitä otsikossa olevan tavuviivan muuta tekstiä huomaamattomammalla värillä.
Esimerkiksi Markkinointi-instituutti kirjoittaa teksteissään nimensä suositusten mukaisesti yhdysmerkin kera, mutta logossa lukee ylärivillä pelkästään Markkinointi ja alarivillä instituutti. Hieman pidemmälle tavuviivattomuuden vei joulukuussa Helsingin yliopisto, joka jätti viivat pois yhdistämättömästä perussanasta ja heijasti luentosalin valkokankaalle otsikon:
UUSIEN
PRO
FESSO
RIEN
TERVETULIAISLUENNOT
Vastikään Helsingissä järjestetyn tapahtuman nimi puolestaan kirjoitettiin valkokankaalla näin:
ARKKI
TEHTUU
RINPÄIVÄ
Norminvastainen tavutus tehokeinona
Tavuviivojen merkitsemättä jättäminen ei ole ainoa tavutukseen liittyvä muoti-ilmiö. Huomiota haetaan myös jakamalla sanoja riveille tavunrajoista piittaamatta.
Joitakin vuosia sitten ärsyynnyttiin Liikenneviraston logosta, jossa viranomaisen nimi oli jaettu riveille norminvastaisesti ilman tavuviivoja: Liik enne vira sto. Viime joulukuussa huomiota herätti puolestaan MTV 3:n entisen Katsomo-palvelun muutos, jonka yhteydessä ohjelmien nimiä tavutettiin väärin. Valokuvan ja sen päälle kirjoitetun tekstin kokonaisuudella mainostettiin esimerkiksi Uut isv uot oa.
Viime aikoina suositustenvastaista riveille jakamista onkin voinut huomata siellä sun täällä. Esimerkiksi K-ryhmän lehtimainoksessa kerrottiin tarjouksessa olevista Pirkka-tuotteista: saunapalvikin kku, äyriäissekoit us ja tuorepuristett u mehu.
Hauskaa vai harmillista?
Mitä tällaisesta tavutuksesta sitten pitäisi ajatella? Toisinaan väärällä tavutuksella luodaan sanaleikkejä, jolloin se saattaa ilahduttaa ja on siis jotenkin motivoitua. Esimerkiksi viime huhtikuussa Stockmann mainosti lehdessä Hulluja päiviä sanaliitolla UUTTA HULL UUTTA, joka jakautui kolmelle riville ja oli veikeästi toisteinen.
Vuoden alussa katukuvassa näkyi Viking Linen mainos, jossa listattiin kevään esiintyjiä kolmelle riville jakautuvan saatetekstin LIVENÄ LAIV ALLA kera. Tässäkin tapauksessa leikitellään kielellä, koska englannista peräisin oleva arkinen lainasana live (esim. näin suosikkibändini livenä ’ilmielävänä’) ääntyy englanniksi ’laiv’. Jotenkuten sanaleikin voi nähdä myös leipämainoksen tavutuksessa Siemen rap eat, jossa rap-alun voi ajatella viittaavaan joko rapsahtavaan leipään tai rap-musiikkiin ja eat-lopun englannin syömistä tarkoittavaan verbiin.
Liikenneviraston ja MTV:n tapauksissa on kuitenkin vaikeampi nähdä norminvastaisessa tavutuksessa positiivista. Kun palvelut on tarkoitettu kaikille, tulisi niiden nimienkin olla kaikille saavutettavia. Varsinkaan valtion virastolle ei ole kunniaksi, jos nimeä ei ole helppo hahmottaa. Eräässä kyselyssä eniten mainintoja ärsyttävänä nimenä saikin juuri Liikennevirasto norminvastaisesti tavutetun logonsa takia (Märsy 2014).