Bongasin Twitteristä päivityksen, jonka kirjoittaja kehotti vanhempia antamaan lapsilleen ”kelvot Starbucks-nimet”. Päivityksen ohessa oli kuva Starbucksin pahvimukista, jossa nimi Sari oli vääntynyt baristan käsittelyssä Sorryksi.
Päivityksen kirjoittaja ei varmaan puhunut pelkästään sen puolesta, että nykynimet olisivat sellaisia, jotka yhden kahvilaketjun baristat kuulisivat ja osaisivat kirjoittaa oikein. Pikemminkin päivitys heijastaa laajemmin sitä, että kansainvälisyys on nykyään aiempaa tärkeämpi nimenantokriteeri.
Minna Saarelma-Paukkala (2012) on todennut, että 2000-luvulla yksilöllisyys ja muista erottuminen on korostunut nimenannossa. Samaan aikaan nimien toivotaan olevan kuitenkin usein myös sellaisia, jotka on helppo lausua vierailla kielillä.
Maija Sartjärvi (2013) kirjoittaa ilmiöstä näin: ”1900-luvun puolivälissä annettiin mielellään nimiä, jotka sitoivat kantajansa nimenomaan Suomeen ja suomen kieleen, kun taas viime vuosikymmeninä on suosittu nimiä, jotka ymmärretään ja lausutaan oikein myös Suomen ulkopuolella.” Kenties nykyajan vanhemmat haluavat, etteivät heidän lapsensa joudu hankaluuksiin ulkomailla nimensä kanssa.
Ulkomaisissa Starbuckseissa asiointia varten voi halutessaan keksiä ihan oman nimenkin. Itselleen voi luoda jopa aivan omanlaisensa Starbucks-identiteetin ja nimetä itsensä Britneyksi tai – jos pokka pitää – vaikkapa Batmaniksi.
Blogia on muokattu kesäkuussa 2025: poistettu toimimaton linkki.