Saamelaisten kansallispäivänä ajattelen usein duaalia. Duaali eli kaksikko on kieliopillinen lukukategoria. Suomessa ja ruotsissa lukukategorioita ovat vain yksikkö ja monikko. Suomeksi on minä ja me, ruotsiksi jag ja vi, mutta pohjoisaameksi mun, moai ja mii, eli ’minä’, ’me kaksi’ ja ’me monta’.
Kaksin aina kaunihimpi
Ajattelen duaalia ja olen kateellinen. Kuinka hienostunut ja kätevä tapa kieliopillinen kaksikko onkaan ilmaista asioita täsmällisesti! Moai manne ’me kaksi menemme’, sanoo pohjoisaamen puhuja viitatessaan itseensä ja lisäkseen vain yhteen toiseen henkilöön isosta joukosta. Se on aivan eri asia kuin Mii mannat ’me menemme’, jolloin menijöitä on kolme tai enemmän, ja etenkin eri asia kuin Mun manan ’minä menen’.
Tietenkin ymmärrän, että duaalin kadehtiminen on kuin kadehtisi käsityötaiturilta virkkuukoukkua, kun itse osaisi vain värjätä lankoja. Duaalia käytetään saamelaiskielissä kaksikollisten pronominien ja verbien taivutuksessa. Sitä käytetään aivan yhtä luontevasti kuin ruotsissa substantiivit jakaantuvat en- ja ett-sukuisiin sanoihin, yhtä arkipäiväisesti kuin suomessa paikallissijoja on kaksi sarjaa: pöydällä ja pöydässä.
Kielinörtin eksotiikankaipuu
Kun ajattelen saamelaiskielten duaalia, päädyn usein ajattelemaan kaiholla maailman muiden kielten jännittäviä lukukategorioita. On myös kieliä, joissa on kieliopillinen triaali eli kolmikko, tai jopa kvadraali eli nelikko. Tällaisia ovat monet austronesialaiset kielet. Sitten on vielä paukaali, kieliopillinen lukukategoria, joka erottaa muutaman monesta. Tällainen on esimerkiksi kurmandžin kieliopissa.
Palaan ajattelemaan duaalia. Saamelaiskielissä duaali rajoittuu ihmisiin, Moai vulge ’me kaksi lähdemme’. Toisissa kielissä duaalia käytetään myös esineistä ja asioista puhuttaessa. Joissakin kielissä ’me kaksi syömme nuo kaksi’ on yksi sana, jossa sekä tekijän että tekemisen kohteen lukumäärä merkitään tyylikkäästi taivutuspäätteillä. Siinäpä vasta duaalien duaali!
Euroopan kadonneet kaksikot
On oletettu, että myös suomen kieltä edeltäneissä kielimuodoissa on ollut kieliopillinen kaksikko. Miksi kadotimme sen? Niin ovat tosin tehneet myös monet muutkin Euroopan alueella eläneet kieliryhmät. Tiedetään, että esimerkiksi muinaisenglannissa, muinaiskreikassa ja muinaiskirkkoslaavissa on ollut kaikissa jonkinlainen duaali, mutta nykyisin Euroopan alueella duaalia käytetään vain harvoissa kielissä, esimerkiksi sloveenissa ja sorbissa sekä iirissä.
Monissa muissa kielissä eri puolilla maailmaa kieliopillinen duaali on osa kielioppia. Myös J. R. R. Tolkienin kehittelemässä haltiakieli quenyassa on duaali. Vaikuttaa siltä, että myös Tolkien on ajatellut duaalia kadehtien.
Ajattelen duaalia ja oivallan: Myös suomen kielessä parillisia asioita käsitellään joskus eri tavalla kuin monikollisia, vaikka meiltä kieliopillinen kaksikko puuttuukin. Silmäsi ovat kauniit tai Nämä kengät ovat kauniit on eri asia kuin Silmäsi ovat kauniita tai Nämä kengät ovat kauniita. Ainakin minun kielikorvani sanoo, että kun silmät tai kengät ovat kauniit, tarkoitetaan silmä- tai kenkäparia. Kun vaikkapa siniset silmät tai punaiset kengät ovat kauniita, viitataan useisiin silmä- tai kenkäpareihin, vai viitataanko?
En ole sittenkään varma. Alan kaivata kieliopillista duaalia selvyyden vuoksi. Alan kaivata kanssa-ajattelijaa. Me kaksi ajattelemme.