Joulukalenteri 2024: Luukku 9

Joulukalenterissa sukelletaan 2000-luvun uudissanasatoon! Kalenterin jokaisessa luukussa esitellään kolme uudissanaa 2000-luvun alusta tähän päivään. Sanat ovat peräisin Nykysuomen sanatietokannasta, joka on Kotimaisten kielten keskuksessa toimitettavan Kielitoimiston sanakirjan tärkein lähdeaineisto. Tietokantaan lisätään uusia sanoja ja uudessa merkityksessä käytettyjä vanhoja sanoja.

Onko kirjanlukija laite vai ihminen? Miten kännykkäinternet eroaa internetistä? Tehoaako nukahtamisvaroitin? Yhdeksännessä luukussa tarkastellaan vuoden 2008 sanoja.

Kirjanlukija (substantiivi): sähköinen laite, josta voi lukea kirjoja.

Kirjanlukijalla tarkoitettiin 2000-luvun alkupuolella kirjojen lukemiseen tarkoitettua sähköistä laitetta. Sana on monimerkityksinen, mutta tässä yhteydessä sillä ei viitata kirjaa lukevaan ihmiseen, vaikka loppuosa onkin tekijännimi -lukija. Nykyään kyseistä laitetta kutsutaan (e-kirjan) lukulaitteeksi.

Ilmausta kännykkäinternet käytettiin ennen älypuhelinaikaa matkapuhelimen internetyhteydestä, ikään kuin erotuksena selvästi tavallisemmasta tietokoneen verkkoyhteydestä. Sana kännykkä on peräisin Nokian samannimisestä puhelinmallista, mutta sanaa alettiin pian käyttää muistakin matkapuhelimista.

Kännykkäinternet (substantiivi): puhelimessa oleva internetyhteys.

Nukahtamisvaroitin (substantiivi): autoon asennettava laite, joka ajovalppauden laskiessa varoittaa äänimerkillä ja taukokehotuksella.

Autoon asennettava nukahtamisvaroitin havahduttaa kuskin ajovalppauden herpaantuessa äänimerkillä ja antaa taukokehotuksen. Vireystilan laskeminen kielii useimmiten väsymyksestä, joka saattaa johtaa nukahtamiseen kesken ajon. Nukahtamisvaroitin reagoi muun muassa ajolinjojen rikkoutumiseen ja nopeuden muuttumiseen.