Siirry sisältöön

Vanhan kirjasuomen sanakirjan toimitustyön alkuvaiheet

Jo vuonna 1896 Emil Nestor Setälä esitti Suomalaisen sanakirjatyön ohjelmassaan vanhemman kirjakielen sanakirjan laatimista.

Vanhimmasta nuorimpaan

Esikoinen on esikoinen, kuopuksella on monta nimitystä.

Vapaat kädet

Tiedotusvälineet haluavat muistaa eri yhteyksissä esitetyistä uudissanoista vain ”hauskat” eli ne, jotka eivät jääneet elämään, esimerkiksi broilerin vastineeksi esitetyn sanan tipokas.

Vappu ja vappu

Juhlapäivien nimet kirjoitetaan suomessa pienellä alkukirjaimella.

Vappu tulee käki kainalossa, pääskynen pivon pohjassa

Kansanperinteessä vappuun on liittynyt monenlaisia uskomuksia.

Variksien marjat

Variksenmarja näyttää olevan muuttumassa kaarnikaksi sitä mukaa kuin sen käyttö talousmarjana on tulossa tutuksi.

Varo työnimeä!

Suurista hankkeista saatetaan käyttää julkisuudessakin työnimeä. Ulla Onkamo muistuttaa, että työnimet eivät useinkaan sovellu lopputuotoksen viralliseksi nimeksi.

Varokaa heikkoja jäitä

Miksi maalivahti pudottautuu jäihin eikä jäähän?

Varokaa liukkausta!

Sana liukkaus oli livennyt samaan taivutustyyppiin kuin hyvin samannäköinen teonnimi leikkaus.

Varpunen oksalta

Sanan varpunen alkuperää on haettu niin kotoa kuin naapuristakin.