Siirry sisältöön
Haku

Suomen murteiden sana-arkisto

Suomen murteiden sana-arkisto koostuu laajasta pääkokoelmasta,  kansatieteellisestä aineistosta sekä joukosta erilliskokoelmia. Arkisto perustuu siihen materiaaliin, jota 1900-luvun alussa alettiin kerätä kansankielen sanakirjaa (nyk. Suomen murteiden sanakirja) varten.

Setälän ajatus

Ajatus kansankielen sanakirjasta sisältyy Emil Nestor Setälän vuonna 1896 esittämään sanakirjaohjelmaan, jonka mukaan tieteellisiin tarpeisiin tuli toimittaa paitsi yleiskielen ja vanhan kirjasuomen myös kansankielen sanakirja, joka esittelisi tyhjentävästi suomen murteiden sanavarat, sanojen murremuodot ja niiden levikit. Kun Setälän ehdotus hyväksyttiin, hankkeen toteuttajaksi ryhtyi Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Sanakirjasäätiöstä Kotukseen

Vuosina 1916–1924 hankkeen taloudellisesta puolesta huolehti Suomen kielen sanakirjaosakeyhtiö, vuosina 1924–1976 Sanakirjasäätiö ja vuodesta 1976 lähtien se on kuulunut Kotimaisten kielten keskuksen (aik. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus) eli Kotuksen ohjelmaan. Aineksia ovat koonneet sekä koulutetut kerääjät että lehdissä, erityisesti 1927–1990 julkaistussa Sanastajassa esitettyihin kyselyihin vastanneet kirjeenvaihtajat.

Myös murteenkeruukilpailuja on järjestetty. Joukossa on lisäksi opinnäytetöinä kerättyjä sanatietoja ja kirjallisuudesta poimittua murreaineistoa.

Suomen murteiden sana-arkiston lippaita. Kuva: Riikka Tervonen, Kotus.
Kotuksen arkistohyllyjä. Kuva: Kotuksen arkisto.


Häät-sanalippu. Kuva: Suomen murteiden sana-arkisto.
Häät. Kuva: Kotuksen murrearkiston sanalippu.