Viinankeitto (Miehikkälä)
Matti Lautamies (ML), s. 22.3.1887 Miehikkälän Saivikkalan kylässä.
Haastattelu on tehty 4.6.1966 Miehikkälän kirkonkylän vanhainkodissa, haastattelijana Matti Punttila (MP).
Signum: 5765: 2
Matti Lautamies kertoo viinan keittämisestä ennen vanhaan. Myöhemmin viinaa tehtiin enemmän tehtaassa. Viinan polton sivutuotteena syntynyt rankki syötettiin hevosille. Viinaa tarjottiin vieraille kahvin asemasta. Pappi nimeltä Vuorimaa oli keksinyt kilju-nimityksen.
Murrenäyte
ML: Mutta siittä keitettiin sitte ku ruista ol ja, ol rikkaita taloja täällä ni, kuuskymmentäkuus tuli Suameel laki uus, ja sillon kiällettiiv viinaa polttamasta ja, ja ja huvipäiviä viättämästä. Ja se se tuata sitten ruis jauhettiin suureks, ja se antiiv vähä ohraa hiukkasen siihen sekkaan ja, ja sittem pantii hiivaa, ja käytettiin sitä nuon kuus seittemäv vuorokautta, ja sittem pantiin tuata sellaiseen tynnyriin se, taikka pantiin sellaiseen pattaan että se ol vähä kupuat ne kannet nuon ylöspäin, ja siitä se tul höyrynä sinne, ja siältä pantiin sit sellainen pilli tulemaal läpitte ja se män sellaisen, sen tuata tynnyri, vestynnyril läpitten, ja se ol tarkaks ne reät suuettunnaaj ja, sit se tippu siältä ja siitä tul sikunaa. Sit kul lastiin kaks kolme kertaa ni, se ol nii vahvaa pirtua ettei tehtaassa saakkaa. Viälä keittäät nyt sota-aikana sitä pirtua samalla taval.
Mutta sit sano koska täs nyt männee viinasta juttu ni, ni sano että tuata nykyajan keinoissa viälä om paljon sellaista ryyppy… Se on tuata jossain täälä, täälä täälä Sippolam pualla, jokkuu pappi sen keksinyt tuata, muistas sem papin nimiä, ja se sanoo kiljuwaks sitä. Ja nyt sitä on viälä kansan kesken, ettei siitä niim paljon sakotettu mut sakot-, on että nuon kymmenen kilova sokeria pannaan siihej ja, sit pannaam pual kiloo mallasta ja jok- ja sit pannaan tuata sellaisia, niin kun on tuata, mitä makeisia ne niitä niitä, mitä ne on nyt tuata ne mitä puoist ostetaan niitä niitä viinirypäleitä ja sellaisia tuata sinne et tullee vähä maukkaaks ja, ja se kun sitte kaks vuarokautta käytetää ni, se on niiv voimakasta sellaista punast että, kolme lasia jos ukko juop ni se istuu jo.
MP: Olikos se se Vuarimaa vai?
ML: Nii se Vuorimaa. Tätä käytetään täälä viäl nytkin.
MP: Se keksi sen kiljun.
ML: Se keksi kiljuvaa ja tää on tälläinen tyä ja, ja olem minäkiim maistanu sitä että, mut emmiä nyt ni juavuksii, sitä, minä luule et se tehhään täällä viälä, varkain nytkii monessa paikas. Ne se tulee aika voimakas se, sokurista tehhään tämä ja hiivaa sit pannaan niin paljo, ja sitten, sitten niitä sinapinkuaria taikka mitä sellaisia siihen, siihen tuata pannaan sitä mitä on siäl mukana niitä, näitä pantiiv vaan koruks sinne.
Tällaiset ol Suamen kansan juama, mut sillon se viina kun keitettiin ni, se ol itessä ja, joka paremmassa talossa keitettiiv viinaa se mammavainaa sano, ne ol mut sitte kun tul se, kieltolaki ni, sit viinapannun sai pittääk kotona mut se viätiim pois jos anto kirveel taikka lomala millä lyyär reikä. Ja tä- säilyyhä niitä joitain sit siälä viälä sillään takasi. Ja sit se rankki mitä ol nii se silpuissa pantiin se syätettii hevosille sitten se se tuata se rankki mitä jäi.
Aina kahvia ei keitetty mut sit annettii sit viinaryyppy sitte kun viaraat tulivat sillon. Sellaist ol se kansan aika. Se ol kuuskyytkuus siinä lopetettiin koko se, ja alko sittem männä tehtaalle, sittev viinankeitto sit jo. Ja näin kansa eli siihen aikaan. Nyt se om pois ei sitä saa, sakot saivat jos kuka keitti.
Litteroinut Anni Tiirikainen, litteroinnin tarkastanut Eeva Yli-Luukko.