Jämsän murteen historiaa

Jämsän murre on savolaismurretta, vaikka jämsäläiset pitävät itseään selkeästi hämäläisinä. Tarkemmin sanottuna Jämsän murre kuuluu savolaismurteiden Päijät-Hämeen ryhmään. Päijät-Hämeen savolaismurretta puhutaan Päijänteen ympäristössä alueella, joka ulottuu etelästä Kuhmoisten ja Sysmän tasolta pohjoiseen Jyväskylän seudulle asti. Murteella on historiallinen taustansa.

Rautakaudella nykyisten Jämsän, Kuhmoisten ja Sysmän pitäjien alueella oli pysyvää hämäläisasutusta, ja siihen aikaan siellä puhuttiin luultavasti paljon hämäläisempää murretta kuin nykyisin. Yksi niistä vanhoista hämäläispiirteistä, joita nykyisessä Jämsän murteessa ei kuule, mutta joka on säilynyt joissakin paikannimissä, on l kirjakielen d:n paikalla (esimerkiksi Salinmäki, joka kirjakielellä kuuluisi Sadinmäki).

1100-luku oli vilkkaan turkiskaupan aikaa, ja karjalaisia turkistenostajia liikkui myös Päijänteen rantojen hämäläiskylissä. Niistä yhteyksistä jäi vanhoja karjalaispiirteitä itäisiin hämäläismurteisiin, niin myös Päijät-Hämeen murteeseen. Birger Jaarlin ristiretki liitti Hämeen Ruotsiin vuonna 1249 ja katkaisi hämäläisten yhteydet karjalaisiin.

Mikkelin tienoille varhemmin rautakaudella syntynyt hämäläisasutus sai 1100-luvulla vahvan karjaislisän, ja kun siihen vielä sulautui alueen alkuperäistä pyyntiväestöä, syntyi savolaisten heimo. Savolainen identiteetti selkiytyi, kun savolaiset joutuivat karjalaisista eroon Pähkinäsaaren rauhan 1323 jälkeen. Sitä seuranneina suotuisina ja rauhallisina vuosikymmeninä savolaiset lisääntyivät voimakkaasti ja levittäytyivät pohjoista kohti.

Savolaisten levittäytymisen ponsi kätkeytyy huhtikuun nimeen. Savolaiset osasivat tehdä kaskiviljelyksiä koskemattomiin havumetsiin. Menetelmää sanottiin länsimurteissa huhdaksi ja itämurteissa huuhdaksi. Savolaisilla oli myös käytössään erittäin satoisa ja pensoittuva kaskiruis, joka voitiin kylvää suoraan tuhkaan ilman muokkausta ja peittämistä.

Huuhtamenetelmä, kaskiruis ja Kustaa Vaasan vuonna 1542 antama määräys erämaitten asuttamisesta saivat aikaan sen, että savolaiset valtasivat noin sadassa vuodessa puolet Suomesta ja laajoja alueita Keski-Skandinaviasta. Savolaiset asuttivat myös Jämsän ja Sysmän syrjäkulmat. Mutta näiden pitäjien hämäläiset kanta-asujat tuskin muuttivat puheenparttaan halveksittujen savolaisten mukaiseksi.

Mikä muutti murteen? Yksi selitys voi löytyä Padasjoen Nyystölän pellolta. Siellä nuijasodan aikana tammikuun 14. päivänä 1597 Iivari Tavast tapatti 400 talonpoikaa, jotka oli huijattu antautumaan ja luovuttamaan aseensa. Nämä nuijamiehet olivat lähteneet Rautalammilta, Jämsästä, Kuhmoisista ja Sysmästä, ja suuri osa näiden alueiden taloista jäi silloin ilman isäntää. Erämaissa liikkui sodalta säästyneitä savolaisia, ja olojen rauhoituttua heille avautui Päijät-Hämeen taloissa isännänpaikkoja.

Lähteitä

Lehtosalo-Hilander, Pirkko-Liisa ja Pirinen, Kauko 1988: Savon historia I.

Rapola, Martti 1962: Johdatus suomen murteisiin. Tietolipas 4. Helsinki: SKS.

Savijärvi, Ilkka 1995: Hämäläismurteen murtuminen Päijänteen länsirannalla. Teoksessa Marjatta Palander (toim.), Murteiden matkassa. Studia Carelica Humanistica 6. Joensuu: Joensuun yliopiston humanistinen tiedekunta.

Savijärvi, Ilkka ja Yli-Luukko, Eeva 1994: Jämsän äijän murrekirja. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 618. Helsinki: SKS.

Suvanto, Seppo1965: Kuhmoisten historia. Kuhmoinen: Kuhmoisten kunta ja seurakunta.

Vahtola, Jouko 2003: Suomen historia. Jääkaudesta Euroopan unioniin. Suuri suomalainen kirjakerho , Helsinki.

Lisätietoa kaskeamisesta

Metla: Kolin kansallispuisto http://koli.metla.fi/media/puisto.html [viitattu 14.5.2003]

Kaskikulttuuri Pohjois-Savossa (Metsähallitus).
http://www.metsa.fi/luo/lsa/telkkamaki/kaskeaminensavossa.htm [viitattu 14.5.2003]

Erätalouden elämää (Internetix/Mikkeli-seura/Heikki Myyryläinen 1998).
http://www.internetix.fi/opinnot/opintojaksot/9historia/paikallishistoria/mikkeli/taloushistoria/maajametsatalous/eratalou.htm [viitattu 14.5.2003].