Sanalippuaineistot
1800-luvun pääkokoelma (n. 123 000 sanalippua) koostuu etupäässä E. N. Setälän ja E. A. Tunkelon 1900-luvun alkupuoliskolla oppilaillaan keräyttämistä sanakokoelmista. Näistä noin puolet on Elias Lönnrotin teksteistä.
Kotuksessa liput on lähdemerkinnöiltään tarkistettu, leimattu ja aakkostettu yhdeksi kokoelmaksi. Täydennykseksi on liitetty filosofian tohtori Tapio Horilan kokoelma Antero Vareliuksen geologisia uudissanoja ja erillisenä säilytetty filosofian tohtori Taimi Metsikön kokoelma (n. 7000 sanalippua) kirjasuomen opetus- ja koulusanastoa, kummatkin tekijöittensä väitöskirjan aineistoja.
Lönnrotin Suomalais-Ruotsalaista Sanakirjaa täydennettiin postuumisti vuonna 1886 ilmestyneellä lisävihkolla. Tämän aineskokoelma (n. 18 000 sanalippua) antaa jonkin verran lisätietoa sanakirjan kerääjistä ja sanojen saantipaikoista.
A. V. Koskimiehen keräämät poiminnot ”varhemmasta suomenkielisestä kirjallisuudesta noin vuoteen 1880” on sanaliputettu vuosina 1930–1931. Vaikka kokoelman dokumentaatio on käytettyjen lähteittenkin osalta säilynyt vain puutteellisena, itse keräelmä (n. 10 000 sanalippua) on kuitenkin vanhempi, sillä Koskimies on julkaissut sen pohjalta suomen kielen uudissanoja käsittelevä artikkelin jo vuonna 1924.
Martti Rapolan 1800-luvun kokoelma (n. 44 000 sanalippua) on järjestetty pääosin merkityksen eikä sanan perusmuodon mukaan. Rapola (1960) ennätti itse julkaista aineistosta eräiden artikkelien lisäksi vain suppean kieleen vakiintuneen sanaston ensiesiintymiä tarkastelevan normaalisti aakkostetun valikoiman. Kokoelman keskeisin osa, 1800-luvun kielen lukuisat uudissanat, on siirretty sähköiseen muotoon.
1800-luvun sanalippukokoelmat on Rapolan kokoelmaa lukuun ottamatta siirretty Kansallisarkiston tiloihin.
.jpg)