”Äidinkieli on ihmisen ydin”

Janne Kankkonen vastasi kysymyksiin suomenruotsalaisella viittomakielellä sekä ruotsiksi. Tämä artikkeli on käännös ruotsinkielisestä tekstistä.

1. Milloin ja miten sinusta tuli kieli-ihminen?

Kasvoin Pohjanmaalla viittomakielisessä perheessä. Perheessämme käytettiin useita viittomakieliä sekaisin, mikä on Pohjanmaalla yleistä. Kielivalinnoista ei niinkään keskusteltu, vaan mukauduttiin kuhunkin tilanteeseen. Kun muutin Porvooseen, jossa kävin kuurojenkoulua, aloin ensimmäistä kertaa ajatella äidinkieltä tietoisemmin. Ruotsiin muutin vuonna 1990. Siellä meille opetettiin, kuinka ruotsalaisen viittomakielen kielioppi eroaa puhutun ruotsin kieliopista. Se oli silmiä avaavaa.

Minusta alkoi muotoutua kieli-ihminen vuonna 1998 kääntäessäni Raamattua ensin ruotsalaiselle viittomakielelle ja sen jälkeen suomenruotsalaiselle viittomakielelle. Ymmärsin tuolloin, että myös suomalaisen ja suomenruotsalaisen viittomakielen välillä on perustavanlaatuisia eroavuuksia. Olinkin jo nuorempana huomannut, kuinka tulkit käyttivät kieliä eri tavoin.

2. Mikä sinua erityisesti kiinnostaa äidinkielessäsi tai muissa kielissä?

Kuten kerroin edellä, olen kasvanut monikielisessä perheessä ja olen siksi ollut aina kiinnostunut niin sanotuista kielikolareista. Viittomakielet saavat paljon vaikutteita kirjoitetusta kielestä, mikä aiheuttaa tällaisia kolareita ja voi selittää joitakin väärinkäsityksiä ja eroavaisuuksia.

3. Miten kieliasiat ovat läsnä jokapäiväisessä elämässäsi?

Työskentelen Kuurojen Liitossa kielineuvojana sekä sanakirjojen Suvi ja SignWiki toimittajana. Rakennan myös suomenruotsalaisen viittomakielen korpusta yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kanssa.

Kaiken kaikkiaan suomalaisella viittomakielellä on enemmän yhteiskunnallista näkyvyyttä kuin suomenruotsalaisella viittomakielellä. Haluaisin oman kieleni näkyvän enemmän jokapäiväisessä elämässäni. Teen monia myönnytyksiä välttääkseni väärinkäsityksiä.

4. Mitä ajattelet tämänhetkisestä kielimaisemastamme? Entä kielen muutoksesta?

Suomalaisella viittomakielellä tarjotaan opetusta ja tehdään uutisia ja muita tv-ohjelmia. Suomenruotsalaisen viittomakielen käyttäjät pääsevät osallisiksi näistä, mutta se vaatii mukautumista – se vie mahdollisuuden vapaaseen itseilmaisuun.

Suomenruotsalaista viittomakieltä kutsuttiin pitkään murteeksi, ja siihen liittyvä tutkimus oli muihin kieliin verrattuna lähes olematonta. Tutkimuksen ansiosta on kuitenkin sittemmin ymmärretty, että kyse on itsenäisestä kielestä.

5. Katsotko pystyväsi vaikuttamaan siihen, miten kieleen ja eri kieliin Suomessa suhtaudutaan?

Kyllä, voin vaikuttaa työni kautta, sillä teen töitä monenlaisten asiakkaiden kanssa. On tarpeen lisätä tietoisuutta siitä, että Suomessa on kaksi eri viittomakieltä. Kummallakin kielellä on oma kielioppinsa, omat norminsa ja sääntönsä, aivan kuten puhutuilla kielillä. Aiemmin suomalaisen ja suomenruotsalaisen viittomakielen eroavuuksien määrittely oli hankalampaa, mutta tutkimus on selventänyt asiaa.

6. Mitä mieltä olet Suomessa nykyään käytävästä kielikeskustelusta?

Äidinkieli on ihmisen ydin. Se on yhteys perustaan, jonka päälle kaikki muu tieto rakentuu. Kasvattamalla kielitietoisuutta pystymme ehkä lopulta asettumaan toistemme asemaan riippumatta siitä, kuka kuuluu vähemmistöön ja kuka ei. Vahva oman äidinkielen taito ei ole pois keneltäkään muulta.

7. Mikä on mielestäsi kielessä kauneinta ja kauheinta?

Kauneinta ovat mahtavat ja ainutlaatuiset ilmaukset, joilla ei ole muissa kielissä suoria vastineita. Kaikilla kielillä on omat helmensä.

Kauheinta suomenruotsalaisen viittomakielen tapauksessa on se, että esimerkiksi vanhemman ja nuoremman sukupolven väliltä puuttuu luonnollinen jatkuvuus. Kieleen tulee aukkoja, kun osa viittomista puuttuu. Viittomia joudutaan lainaamaan, tai ilmaus täytyy korvata viittomalla puhutun kielen sana kirjaimittain. Uusien viittomien luominen vie aikaa.

8. Jos olisit kielenkäytön laji tai tekstilaji, mikä laji olisit?

Genrerajoja rikkova luova taiteilija.

9. Jos joutuisit autiolle saarelle ja saisit ottaa mukaan yhden kirjan, minkä kirjan ottaisit?

Raamatun, sillä sen pariin voi palata aina uudesta näkökulmasta.

10. Mitä muuta haluat sanoa jutun lukijoille?

Meidän tulee kunnioittaa ja ihailla sitä, kuinka jokaisella kielellä on oma alkuperänsä, historiansa ja kulttuurinsa. Kielten monimuotoisuus on kaunista – aivan kuten vuodenaikojen kauneus kätkeytyy niiden eroavaisuuksiin.

---