Siirry sisältöön
Haku

Satunnaisesti kirjoittava kotuslainen


Kyniä ja paperia. Kuva: Sonja Holopainen, Kotus.

Satunnaisesti kirjoittavan kotuslaisen blogiin kirjoittavat satunnaisesti ne kotuslaiset, jotka eivät pidä omaa blogia.


rss

23.9.2010 14.26
Viljami Haakana

Syöpä ja muita homonyymejä

Koska suomen kielen sanat taipuvat paljon, on myös runsaasti sanoja, joilla on useita mahdollisia merkityksiä.

Yleensä ajatellaan, että suomen kielessä sanat lausutaan samalla tavalla kuin kirjoitetaan. Siitä huolimatta on paljon sellaisia sanoja, jotka voidaan ääntää kahdella tavalla niin, että merkitys muuttuu.

Tällainen sana on esimerkiksi syöpä. Itse kiinnostuin tällaisista sanoista muun muassa siitä syystä, että niiden olemassaolo vaikeuttaa suomea ääneen lukevien koneiden tekoa. 

Kun sanoilla on sama asu, mutta eri merkitykset, puhutaan homonymiasta. Täydellinen homonymia tarkoittaa sitä, että sana on kaikissa taivutusmuodoissa täysin samanlainen, esimerkkinä sana kurkku, joka voi olla vihannes tai ruumiinosa.

Muotoryhmien sisäinen homonymia tarkoittaa sitä, että kahdella sanalla on samanlainen tietty taivutusmuoto. Esimerkiksi säkeissä voi olla monikon inessiivi sanoista säkki ja säe.

Muotoryhmien välinen homonymia taas tarkoittaa sitä, että sanan eri taivutusmuodot ovat samanlaiset. Esimerkiksi pesistä voi olla monikon elatiivi sanasta pesä tai yksikön partitiivi sanasta pesis.

Homografeja ovat Heikki Kangasniemen kirjan ”Sana, merkitys, maailma” mukaan sanat, jotka kirjoitetaan samalla tavalla, mutta joilla on eri merkitys. Esimerkki homografista on englannin sana lead, jonka merkitys voi olla johtaa tai lyijy. Nämä sanat äännetään eri tavalla.

Voisi ajatella, että suomen kielessä ei hirveästi ole sanoja, jotka kirjoitetaan samalla tavalla, mutta lausutaan eri tavalla. Totuus on, että niitä on suomen kielessä käytännössä rajattomasti. Sellaisia saadaan muodostettua lähes kaikista -ata/-ätä- ja -da/-dä-päätteisistä verbeistä. Tällaisilla verbeillä yleensä käskymuoto on saman näköinen kuin preesensin yksikön kolmas persoonamuoto. Kun näihin liittää liitepartikkelin, saadaan aikaan homografi, jolla on eri äänneasu.

Sana korvaakin voi olla joko korva-sanan partitiivi + -kin [korvaakin], korvata-verbin preesensin yksikön kolmas persoona + -kin [korvaakin] tai korvata-verbin imperatiivin yksikön toinen persoona + -kin [korvaakkin]. Sana syöpä voi olla seuraavia: 1) Substantiivi perusmuodossa: Minulla on syöpä. [syöpä] 2) Syödä-verbin preesensin yksikön kolmas persoona + -pä: Ei hän syö sanojaan. - Syöpä! [syöpä] 3) Syödä-verbin imperatiivin yksikön toinen persoona + -pä: Syöpä ruokasi loppuun. [syöppä].

Näiden lisäksi on olemassa myös muunlaisia homografeja. Sivun http://fi.wikipedia.org/wiki/Siemens mukaan siemens, joka lausutaan [siimens], on sähköinen johtavuus. Sanan genetiivi on siemensin, jonka yleisin ääntämys on [siimenssin]. Sana siemensin voi olla myös imperfektin yksikön ensimmäinen persoona verbistä siementää, jolloin se äännetään normaalien ääntämissääntöjen mukaan.

Sellaisia sanoja, jotka äännetään samalla tavalla, mutta kirjoitetaan eri tavalla, on myös suomen kielessä joitakin. Äänneasu [istukkaan] voi olla istua-verbin kielteiseen taivutukseen kuuluva muoto + -kaan, istukas-sanan genetiivi tai istukka-sanan illatiivi. Ensimmäinen kirjoitetaan <istukaan>, toinen ja kolmas <istukkaan>. Ääntämys [liisiŋkään] voi olla leasing-sana + -kaan <leasingkaan>, liitää-verbin imperfektin yksikön ensimmäinen persoona + -kään <liisinkään> tai Liisi-nimen genetiivi + -kään <Liisinkään>.

VILJAMI HAAKANA

Kirjoittaja on työelämään tutustuja (Helsingin Suomalainen Yhteiskoulu, 9C).

Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro | Keskustele

27.9.2010 16.35
Wallu
Hauet
Listalle: hauista. Kaksi ääntämystä ja kolme merkitystä.