Lasse Koskela
Peluhousut bussissa?
Kakkaura meillä on alussa ja lopussa. Vauvoina kakkaamme vaippoihimme, ja niin tehnemme myös vanhoina. Jos vaippoja ei ole, koska ne on semanttisistä syistä (par. vaipparahojen loppumisen vuoksi) korvattu tippasuojilla, kakkaamme tippasuojiin, joita helsinkiläiset vanhukset jo nyt kuivattelevat patterien päällä.
Ylioppilaslehden tutkivat journalistit jatkoivat kakkauraansa ns. keskeltä. Silläkin tavalla kai voi innovatiivisesti edistää maamme kansainvälistä kilpailukykyä.
Kuka voisi sanoa Ylioppilaslehden tutkiville journalisteille milloin pelut pieniä on?
Pelut olivat agraariyhteiskunnassa kaikille tuttuja. Lehmien kuivikkeina käytettiin pieniksi hakattuja kuusenhavuja eli peluja. Peluja hakkaamaan laitettiin yleensä kansainvälistä kilpailukykyämme vajaarajoitteisesti (juku, uusi sana – tai par: tehokkuusvajeisesti) edustavia henkilöitä, esimerkiksi tenavia ja vanhuksia. Se, joka heidän työnohjaajanaan toimi, saattoi sanoa, milloin pelut ovat riittävän pieniksi hakattuja.
Peluhousu tarkoittaa siis henkilöä, jolla on housuissaan kuivikkeita. Ylioppilaslehden toimittajat eivät olleet peluhousuja, sillä raporttinsa mukaan heillä ei ollut kuivikkeita eli nyk. vaippoja (tai vielä nyk. tippasuojia).
”Mitä ylioppilaat tänään, sitä kansa huomenna”, sanotaan. Taitaa tulla kusiset ajat meille julkisia kulkuneuvoja käyttäville.
Päälle päätteeksi menevät vanhat sitaattisanonnat uusiksi.
Ennen: ”Vartoos saatana kun päästään Uotilan suoralle, niin minä lasken niin että on paskanen vana taivaalla.”
Nyt: ”Vartoos saatana kun mää pääsen Ylioppilaslehden toimittajaksi, niin minä lasken niin että on paskanen vana Turun moottoritiellä.”
Että aina sitä vaan tapahtuu kehitystä ton paskantamisenkin suhteen.
Palaa otsikoihin | 11 puheenvuoroa
Opiskelijat kirjoittavat paskajutun Ylioppilaslehteen.
Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja vetää julkisesti herneen nenäänsä siitä.
Kirjallisuudentutkija ja kriitikko kirjoittaa asiasta analyysin Kotuksen blogiin.
Tuo pelujen pienuuden oikea merkitys oli itselleni outo. Se kun ei kuulu kotiseutuni murteeseen, ja kun olen sitä kuullut samantapaisena äijien korttipöytälauseena kuin "pottu nokkiin", "ristillistä oli Tiina-vainaan elämä" ja "kolme kirvestä", olen pitänyt sitä murremuotona peli- sanasta.
Ne pelun hakkaajat taas olivat usein "paittitaitoisia" - ts. jotain taitoa paitsi.
"Tämä luku täyttyy kun otetaan huomioon kaikki työttömät ,työttömyyseläkeläiset, putkilaiset ,hömppäkurssilaiset,tai muuten vajaarajoitteiset."
"Tuntuu siltä, että nämä vajaarajoitteiset älynväläykset tulevat aina samalta suunnalta."
Noissa termi ei kuitenkaan tarkoittane sitä, että on rajoitteista vajaa. Mutta mitä ne sitten tarkoittavat, siinäpä kysymys!
Nyt minulta loppui rautalanka.
Älyrajoitteinen on vähemmän älykäs kuin ihminen yleensä.
Vajaaälyinen kaiketi on älykkyysosamäärältään alle satasen ihminen - ei se kyllä aina estä häntä menestymästä.
Ex analogia: ns. varttihullu on oikeuskielessä alentuneesti syyntakeinen ja saa neljännestä pienemmän tuomion. Toisaalta hän kai on hulluusrajoitteinen tai hulluvajaa kun ei ole täysin hullu eli syyntakeeton (joka joutuu tai pääsee vankilan sijasta sairaalaan).
Olen viime aikoina seurustellut bordercollie Oskun kanssa. Fiksu koira. Ei ole fiksuusrajoitteinen. Ymmärtää puhetta enemmän kuin monet ministerit.
Ja nyt lähden lapioimaan. Autoni persuuksien edessä on puoli metriä lumettomuusvajetta eli lunta.