Terhi Ainiala
Kadunnimen voima
Kadunnimet eivät ole ”vain” katujen nimiä. Ne heijastavat myös aikansa ihanteita ja valtarakenteita. Tällaisia nimiä ovat ennen kaikkea muistonimet eli jonkun henkilön muistoksi ja kunniaksi annetut nimet. Kuka siis saa nimensä kadunnimeen? Ja millaisen ja missä sijaitsevan kadun nimeen? Nämä ovat isoja ja kiihkeitäkin kysymyksiä liki kaikkialla.
Viime viikolla järjestetyssä kansainvälisessä kaupunkinimistön tutkimuksen konferenssissa (www.kotus.fi/urbannames2009) keskusteltiin muistonimistäkin. Entisissä sosialistimaissa nimet vaihtuivat nopeastikin vallanvaihdosten myötä. Prahassa kadunnimen keskimääräinen ikä oli aiemmin vain 20 vuotta. Omaa osoitettaan saattoi elämänsä varrella joutua vaihtamaan useastikin, vaikka olisi asunut samassa talossa koko ikänsä. Aikamoinen työ ja vaiva: kylttien vaihtaminen, osoitteiden vaihtaminen, karttojen painattaminen...
Nykyisin sosialismiin viittaavat nimet on kaupunkikuvasta poistettu. Aina ei tosin ole tarvinnut vaihtaa nimeä vaan vain selitystä. Sosialistipoliitikon mukaan nimetty katu on vuoden 1989 jälkeen selitetty vaikkapa runoilijan mukaan nimetyksi, jos sukunimi on onnekkaasti ollut sama.
Kadunnimien vaihtaminen voi olla kohtalokasta. Nykyisessä kuntaliitosten Suomessa monia kadunnimiä on jouduttu vaihtamaan, koska samassa kunnassa ei voi olla samannimisiä katuja. Jos ambulanssi ajaa väärään paikkaan, voi käydä kovin huonosti (http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ambulanssin+harhailu+Parikkalassa+siirtyy+syyteharkintaan/1135248570229).
Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro