Vaikea avoimuus

Joulun alla uutisoitiin tutkimuksesta, jonka mukaan virastot suhtautuvat tietoja pyytäviin vihamielisesti tai välinpitämättömästi. Turun yliopiston tutkijoiden tekemän avoimuuskokeen mukaan monet viranomaiset jättävät yhä vastaamatta kansalaisten tiedusteluihin ja rikkovat siten julkisuuslakia.

Näin tutkimuksen tulos meille Hesarissa esiteltiin. Esittelijä oli tutkimuksesta vastannut professori Matti Wiberg.

Hienoa, että julkisuusperiaatteen toteutumista tai toteutumattomuutta seurataan. Tutkimuksen tai "avoimuuskokeen" tulokset ovat suorastaan hätkähdyttävät. Vain kuusi prosenttia kokeessa mukana olleesta virastosta vastasi tutkijoiden pyyntöihin viivyttelemättä.

Mutta: kestääkö tutkimusasetelma ja tutkimusten tulosten tulkinta avointa tarkastelua? Tutkijat lähettivät 230 valtion viranomaiselle sähköpostitse tiedustelun yksikön korkeimman johtajan palkasta ja työsuhde-eduista. Tutkijat esiintyivät tekaistuilla nimillä Johanna Mäkelä ja Tapani Laine.

Tältä pohjalta tehtiin sitten ainakin Hesarin jutussa rajuja yleistyksiä siitä, miten "viranomaiset panttaavat tietoa" eivätkä "osaa tai halua toimia julkisuuslain mukaan". Suomi nimettiin "salaajien valtakunnaksi".

Ehkä näin mittavien yleistysten tekeminen vaatisi useammanlaisia tutkimuksia ja myös tutkimuksellista avoimuutta? Pitäisi olla jokin konsti tutkia avoimuuden astetta myös avoimesti, eiks vaan? Millaisia menetelmiä keksitte?

Palaa otsikoihin | 1 puheenvuoro