Minusta on joskus hauska miettiä itsekseni, esimerkiksi Stockan kosmetiikkaosastolla, mitä jotkut englanninkieliset tuotemerkit olisivat suomeksi käännettyinä. Mitä jos Guccin Envy-hajuvettä myytäisiin Suomessa nimellä Kateus tai Calvin Kleinin Obsession olisikin Pakkomielle? En voi olla ajattelematta, että mainosväelle olisi haasteellista liittää yleellisen ja aistillisen elämän mielikuvia tuotteeseen nimeltä Englantilainen nahka (English Leather).
Mutta hetkinen. Kuulostavatko nuo vierasperäiset nimet suomalaisen korvissa hienoilta vain siksi, että ne ovat eksoottisia? En usko, sillä ilmeisesti ne kuitenkin kuulostavat hienoilta myös englantilaisissa ja amerikkalaisissa korvissa, tuskinpa niitä muuten käytettäisiin huolellisesti brändättyjen luksustuotteiden niminä. Miksi sitten Kateus ja Pakkomielle eivät synnytä yhtä ”hienoa” vaikutelmaa? Eikö noiden sanojen merkitys suurin piirtein vastaa toisiaan?
Mieleen tulee myös televisiossa pyörinyt mainos, jossa luvataan, että kyseisen tuotteen käyttäjä voi tuntea olevansa ”lash millionaire”. Kuulostaa hienolta. Mutta miltä kuulostaisi ”ripsimiljonääri”?
Tuntuu siltä, että tässä ollaan kääntämisen ongelman ytimessä. Mahdollisimman kirjaimellisesti valittu suomenkielinen vastine tuhoaa alkukielisen ilmauksen koko kulttuurisen merkityksen. Ripsimiljonääristä ei saa millään tehtyä lash millionairea, enkä oikein osaa kuvitella Eva Longorian esittävän sellaista.
Entä mitä jos Suomen ilmavoimilla olisi helikopteri nimeltä Mahtiori? Amerikkalaisilla kun on kuljetushelikopteri nimeltä Super Stallion.
Ehkäpä suomalaisissa firmoissa on viime vuosikymmeninä ruvettu ajattelemaan, että epämääräiset vieraskieliseltä kalskahtavat nimet ovat suomenkielisiä hohdokkaampia. Ovathan kaikenlaiset Meritat, Destiat ja Itellat syrjäyttäneet valtavan määrän perinteisiä suomenkielisiä yritysnimiä. Minusta se on vähän harmi, koska kyllähän Kansallis-Osake-Pankki ja Suomen yhdyspankki kuulostavat komeilta, vaikka ne tuovatkin mieleen Kekkosen silmälasit.
Jos näitä ajatuksia kehittelisi pidemmälle, olisi kiinnostavaa ajatella, mitä tällaiset havainnot kertovat suomen kielen ja indoeurooppalaisten kielten eroista. Miksi varsinkin englannin kieli tuntuu sopivan hohdokkaiden mielikuvien synnyttämiseen niin paljon suomea paremmin?