Minusta on aina ollut kummallista miten joitakin kieliä on helppo omaksua ja toisia ei. Se ei välttämättä tuntuisi liittyvän siihen, onko kielioppi tai sanasto helppo tai vaikea oppia. Eikä kielen omaksumista välttämättä auta se, että kieli on lähellä aiemmin oppimaani. Joissakin kielissä viihtyy, toisissa ei, eikä tällä oikeastaan ole paljonkaan tekemistä edes sen kanssa, osaako noita kieliä hyvin vai huonosti. Joihinkin kieliin vain syntyy sellainen tila, jossa on helppo olla ja hengittää.
Joskus voi olla niinkin, että tuttu kieli, esimerkiksi oma äidinkieli, käy ongelmalliseksi. Voi olla niinkin, että juuri kielen tuttuus tekee siinä olemisesta vaikeaa. Kirjojen lukeminen omalla äidinkielellä käy vaikeaksi, puhumisesta tulee hankalaa. Kun kielen kaikki ilmaukset ovat käyneet liian tutuiksi, liian pureskelluiksi, voi tuntua siltä, etteivät ne oikeastaan enää sano mistään mitään, että ne ovat menettäneet kaiken ilmaisuvoimansa. Silloin kielessä on vaikea olla, silloin kielestä haluaa pois.
Sen sijaan vieras kieli säilyttää aina osan vieraudestaan, ja siksi sitä voi olla helpompi käyttää. Tyhmäkin vitsi naurattaa joskus kovasti, kun se esitetään vieraalla kielellä vieraassa seurassa kaukana kaikista tutuista merkityksistä. Vieraalla kielellä on helppo sanoa ”rakastan sinua” silloinkin kun sitä ei oikeasti tarkoita. Ja romaania on joskus parempi lukea vieraalla kielellä, kun se ei heti paljasta kielensä kuluneisuutta ja köyhyyttä.
Vaikka kirjoittaminen onnistuukin yleensä parhaiten omalla äidinkielellä, niin ei sekään välttämättä aina helppoa ole. Miten kirjoittaa uutta ja raikasta kielellä, joka tuntuu olevan täynnä loppuunkuluneita fraaseja? Monelle kirjoittaminen omalla kielellä käykin mahdottomaksi, ja joskus, vaikka harvemmin, kirjailija ryhtyy kirjoittamaan kielellä, joka ei ole hänen äidinkielensä.
En kuitenkaan usko, että vieraaseen kieleen siirtyminen olisi pelastus pidemmän päälle. Vieraskin kieli käy nimittäin tutuksi, kun sitä käyttää tarpeeksi pitkään. Vieraskin kaupunki käy omaksi, kun siinä asuu riittävän kauan. Pitäisikö sitten siirtyä jälleen uuteen kieleen, jotta voisi taas hetken nauttia sen uutuudesta ja raikkaudesta?
Parempi olisi kirjoittaa niin, että raivaa omaan äidinkieleensä tilaa vieraalle kielelle. Ja nyt en tarkoita mitään olemassaolevaa vierasta kieltä, ruotsia esimerkiksi. Pitäisi ehkä kirjoittaa niin, että oma kieli tulee vieraaksi, että oma kieli alkaa puhua niin, ettei moni ole sitä vielä niin puhunut. Se ei ole helppoa, mutta joskus se tuntuu ainoalta tavalta jatkaa kirjoittamista. Jos omasta kielestä tulisi minulle edes hetkeksi hiukan vieras, siinä olisi silloin paljon mukavampi olla.