Yle tekee työtään kielellä mutta myös kielten hyväksi. Satavuotisen olemassaolonsa aikana sillä on ollut valtava rooli suomalaisen kieliympäristön rakentajana, ylläpitäjänä ja uudistajana sekä kielenkäyttötapojen suunnannäyttäjänä. Ylen merkitys demokratian, yhdenvertaisuuden ja moniäänisyyden rakentajana hahmotetaan yleensä luotettavan tiedonvälityksen, moninaisten näkökulmien ja erilaisten yleisöjen kautta. Kaikessa tässä kieli on keskiössä.
Perustamisestaan alkaen Yle on ollut luomassa kansallista standardia sille, miltä suomen ja ruotsin kieli julkisessa tilassa kuulostavat, ja kieli on toiminut osaltaan sivistyksen ja kansallisen yhtenäisyyden rakentamisen välineenä. Alkuaikoina uutiset ja kuunnelmat totuttivat eri puolilla maata asuvat ja eri murteita puhuvat ihmiset ymmärtämään samaa radiopuhetta, ääneen luettuun kirjakieleen perustuvaa yleispuhekieltä. Kirjakielen tavoin se oli kaikille yhteinen mutta ei suoranaisesti kenenkään arjessaan puhuma kielimuoto.
Yle on yleisön erityistarkkailussa
Yhteisesti ymmärrettävä kieli välittää tietoa, näkökulmia ja tunnelmia kaikille yhtäläisesti ja rakentaa siten osallisuutta ja demokratiaa. Yleisö odottaa Yleltä edelleen laadukasta yleiskieltä, ja poikkeamat standardista ja toimittajien lipsahdukset tai puhekielisyydet kirjoitetussa kielessä huomataan herkästi ja niihin suhtaudutaan monesti tunteikkaasti.
Yleä kuten muitakin keskeisiä tiedotusvälineitä arvostellaan usein paitsi ”huonosta kielestä” myös klikkiotsikoista, yksinäkökulmaisuudesta, puolueellisuudesta, liiallisesta somemaisuudesta, pikajournalismista ja mistä milloinkin – joskus syystäkin. Keskusteluissa näkyy ja kuuluu, että yleisö ottaa Ylen sivistystehtävän vakavasti.
Yhteisesti ymmärrettävä kieli välittää tietoa, näkökulmia ja tunnelmia kaikille yhtäläisesti.
Kielenkäytön suunnaton kirjo
Yhdenvertaisuutta ja demokratiaa rakennetaan yhteisten kielten lisäksi luomalla tilaa erilaisille tavoille käyttää kieltä ja siten altistamalla ihmisiä toistensa käyttämille kielimuodoille ja puhetavoille. Ylen tehtävänä ja tavoitteena on sadan vuoden ajan ollut palvella kaikenlaisia yleisöjä ja toimia joka puolella Suomea.
Yle on luonut julkista tilaa myös murteille ja puhekielen eri muodoille, kun kanavilla ovat kuuluneet paikallismurteet ja eri-ikäisten ihmisten tavat puhua. Nuorisokulttuuri ja sen myötä nuorisokieli tuli vahvasti kuuluviin viimeistään Radiomafian myötä 1990-luvulla.
Yle on pitänyt huolta myös historian ja kulttuuriperinnön vaalimisesta; monen muistissa ovat esimerkiksi vuosikymmeniä jatkuneet Metsäradio-ohjelmat elämänmakuisine puheineen. Erilaisten ihmisten ja ryhmien tavat käyttää kieltä yhteisen yleiskielen rinnalla ovat rakentaneet siltoja kansanosien välillä ja luoneet perustaa kielimuotojen rinnakkaisuudelle ja moniäänisyydelle. Kieliaiheiset ohjelmat taas ovat edistäneet kielitaitoa ja jakaneet kielitietoa.
Kansalliskielten vaalija
Ylellä on suuri valta ja vastuu näyttää ja osoittaa, millä kielillä voimme kuulla ja lukea tietoa ja tarinoita eri aiheista. Yle määrittää omalta melko suurelta osaltaan, mitkä kielet ovat suomalaisen yhteiskunnan kieliä.
Siinä, miten suomen kielestä on tullut täysivaltainen yhteiskunnan, sen tiedonvälityksen, kulttuurituotannon ja viihteen kieli, Ylellä on ollut kiistaton rooli. Samalla ruotsinkielinen ohjelmatarjonta on koko ajan ollut erottamaton osa Ylen toimintaa, vaikka yhteiskunnan kielikiistat ovat näkyneet, ja tasapainoa suomen- ja ruotsinkielisten lähetysten määrässä on haettu etenkin alkuvuosina.
Siinä, miten suomen kielestä on tullut täysivaltainen yhteiskunnan, sen tiedonvälityksen, kulttuurituotannon ja viihteen kieli, Ylellä on ollut kiistaton rooli.
Digitaalisella aikakaudella ja median käytön muutosten myötä Ylen vastuu kansalliskielten käytöstä ja kielen laadusta kaikille yhteisessä mediatilassa on kasvanut ja kasvaa entisestään. Valeuutisten ja hallusinoitujen sisältöjen maailmassa riippumattoman tiedonvälityksen rooli ja kielen merkitys sen välittäjänä korostuvat. Ymmärrettävän, täsmällisen ja huolitellun yleiskielen on monesti sanottu olevan demokratian ehto.
Korvaamattomia ympäristöjä kotoperäisille kielille
Kansalliskielten lisäksi myös muut Suomen perinteiset, kotoperäiset kielet näkyvät ja kuuluvat Ylen ohjeistossa. Saamenkielisiä uutisia kuultiin paikallisradioissa jo 1900-luvun puolimaissa, viittomakielistä ohjelmaa kokeiltiin 1960-luvulta alkaen. Säännöllisemmäksi ohjelmatarjonta muuttui kuitenkin vasta 1990–2000-luvuilla, ja lakiin Yleisradiosta saamenkielinen ohjelmatarjonta kirjattiin vasta 1990-luvulla, viittomakieli ja Suomen romanikieli pian 2000-luvun taitteen jälkeen. Karjalankielisiä uutisia Yle on tuottanut vuodesta 2015 alkaen.
2020-luvulla kotoperäisten kielten elvytysohjelmien ja kansallisten kielistrategioiden myötä vähemmistökielisen ohjelmatarjonnan kehittämiseen ja esimerkiksi karjalankielisen ohjelmasisällön laajentamiseen kohdistuu paljon odotuksia ja paineita. Yle on myös kuullut kieliryhmien tarpeita ja tuottanut esimerkiksi pitkään toivotun romanikielisen version suositusta lasten piirrossarjasta.
Saamenkielisiä, viittomakielisiä, romanikielisiä ja karjalankielisiä sisältöjä tuottamalla Yle palvelee kotoperäisiä kielivähemmistöryhmiä ja siten lisää yhdenvertaisuutta. Vähemmistökielisen ohjelmatarjonnan merkitys ei kuitenkaan rajoitu pelkästään tavoitteeseen palvella ihmisiä heidän omilla kielillään. Tarjoamalla julkista mediatilaa ja siten kielenkäyttöympäristöjä vähemmistökielille Ylellä on mahdollisuus tukea merkittävällä tavalla vähemmistökielten kehittämistä, elvytystä ja ylläpitoa.
Inarinsaameksi, Suomen romanikielellä tai Suomen viittomakielillä ei ilmesty radio- tai TV-sisältöjä missään koko maailmassa, jos niitä ei Suomessa tuoteta. Yle on keskeisenä toimijana tuomassa vähemmistökielet osaksi julkista tilaa ja kielimaisemaa. Se tekee niitä tutuiksi ja luonnolliseksi osaksi yhteiskuntaa myös enemmistön silmissä.
Yle palvelee kotoperäisiä kielivähemmistöryhmiä ja siten lisää yhdenvertaisuutta.
Kotimaisten kielten teemavuonna on hyvä todeta, että vahva ja vankkumaton yleisradio tekee näkyväksi kielen ja kielten moninaisuutta, näyttää suuntaa kielen laatustandardien levittämisessä ja raivaa tilaa monille Suomen kielille. Satavuotias Yle on viisikymmentävuotiaan Kotimaisten kielten keskuksen (Kotus) kanssa samalla sivistyksen asialla.
Kirjoitus on julkaistu alun perin sata vuotta täyttäneen Yleisradion juttusarjassa ”Kohti julkisten palvelun seuraavaa sataa vuotta”. Se on myös osa kotimaisten kielten teemavuoden julkaisuja. Teemavuodesta voi lukea lisää verkkosivuiltamme.
