Kesäkuussa (Elävät päät, 18.6.2026) kirjoitin Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen uutisoinnista ensimmäisessä suomenkielisessä Suomalaiset Tieto-Sanomat ‑sanomalehdessä vuonna 1776. Anders Lizeliuksen kirjoituksia lukuun ottamatta Amerikan mannerta käsitellään Ruotsin vallan aikaisissa suomenkielisissä teksteissä varsin harvoin. Ruotsiksi ja latinaksi aiheesta oli kyllä jo tuolloin paljon tietoa saatavilla. Amerikkaa koskevia mainintoja ja kuvauksia esiintyy kuitenkin myös vanhan kirjasuomen aineistoissa.
Siirtomaita ja -kuntia
Varhaisin maininta Amerikasta on vuonna 1697 ilmestyneessä kuningas Kaarle XI:n kuolemasta kertovassa julistuksessa, jossa luetellaan kuninkaan saavutuksia. Tekstin mukaan hän on muun muassa edistänyt lähetystyötä Amerikassa:
[Kuningas] epäcaucaisisa Maanpaicois, Americasa sen siellä olewaisen Ruotzalaisen Seuracunnan tykönä – – kijtettäwäst andoi erinomaisen Catehismuxen Meidän Ruotzinkielelläm, nijn hywin cuin nijden siellä Asuwaisten Pacanain Kiellellä ja Puhen parrella prändistä uloskäydä – – [sekä] colmen toimellisen ja oppenen Pappis-Miehen ja Jumalan Sanan-Palweljan cautta sinne Americahan lähettä ja wietä
Pohjois-Amerikassa 1600-luvun alkupuolella toiminut Uuden-Ruotsin siirtokunta Delawarejoen suulla oli jo vuonna 1655 menetetty hollantilaisille. Ruotsalainen seurakunta kuitenkin jäi alueelle ja jatkoi toimintaansa vuosikymmeniä niin hollantilaisten kuin myöhemmin englantilaistenkin vallan alla.
Seuraavan kerran Amerikan manner mainitaan suomenkielisen asetuksen sivuilla vasta yli sata vuotta myöhemmin. Vuoden 1800 kuninkaallisessa valtiopäiväselonteossa kerrotaan seuraavaa:
Westindin Kauppaa on Kuning. Maj:ti etsinnyt edesautta yhden wissin säätyn liewityxen kautta Tullisa niiden kaluin edestä, kuin Amerikasta ja Westindiasta Ruotsalaisilla laiwoilla sisälle tulewat.
Tekstissä käsitellään siis muun muassa siirtomaatavaraa koskevia tullimaksuja. Westindillä tarkoitetaan, kuten arvata saattaa, Länsi-Intiaksi kutsuttua saaristoaluetta Karibialla. Siellä Ruotsilla oli myös sen ainoa pidempiaikainen Amerikan siirtomaa, vuonna 1784 hankittu Saint-Barthélemyn saari, joka toimi vapaasatamana ja kansainvälisen kaupan keskuksena. Sen kautta käytiin myös orjakauppaa. Samaisessa valtiopäiväselonteossa kerrotaan Saint-Barthélemyn väkiluvun, kaupan ja varallisuuden kasvaneen. Samalla korostetaan tarvetta vähentää siirtomaan kruunulle aiheuttamia kustannuksia.
Ruotsalainen Hallitus Westindiasa, Luoto St. Barhelemy, on myös hawainnut Kuning. Maj:tin murhen pidon. Kauppan warjelluxexi on yxi Sota Laiwa sinne tullut lähetetyxi
Kaupan turvaamiseksi saarelle oli lähetetty sotalaiva, mutta kuninkaan keskeisenä tavoitteena näyttäisi olleen tehdä siirtomaasta taloudellisesti entistä omavaraisempi. Lopulta Saint-Barthélemy myytiin takaisin Ranskalle vuonna 1878.
Tuohivene Akatemian aholla
Pohjalainen pappi ja runonlaulaja Simon Achrenius julkaisi vuonna 1758 kansanrunomittaisen kirjoituksen, jossa kuvaillaan Pohjois-Amerikan intiaanien tuohesta valmistettuja kanootteja sekä niiden rakentamista:
Americalaiset alati, Willi pacanat wilisten; Cus' ei muita cuuluwisa, Liene Paatteja pramilla, Wetten suurten wierannolla. Tuohista he ne Tekewät, Ehk' ei puutu puitakana, Pohjan puolt' Americata
Achrenius muistelee runonsa alussa Turussa esiteltyä tuohivenettä, joka oli asetettu kaikkien nähtäväksi Turun akatemian alueelle. Runo pohjautuu suurelta osin Turun akatemian professorin Pehr Kalmin tutkimuksiin Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen käyttämistä veneistä.
Kalm teki vuosina 1747–1751 laajan tutkimusmatkan Pohjois-Amerikkaan. Matkan aikana hän kuvaili ja dokumentoi tieteellisesti alueen luontoa ja kasvilajistoa sekä muun muassa Niagaran putoukset. Tämän vuoksi häntä on toisinaan kutsuttu jopa suomalaiseksi Amerikan löytäjäksi. Matkan päätavoitteena oli löytää Ruotsin ilmastoon soveltuvia hyöty- ja viljelykasveja, minkä vuoksi tutkimuskohteeksi valittiin alueita, jotka sijaitsivat suunnilleen samoilla leveysasteilla kuin Ruotsi.
Achrenius siteeraa runossaan väitöskirjaa Americanska näfwerbåtar (1753), joka ilmestyi akateemisen käytännön mukaisesti respondentti Anders Chydeniuksen nimissä, mutta jonka tutkimuksellinen sisältö ja ohjaus olivat professorina toimineen Pehr Kalmin vastuulla.
Runon loppuviitteissä kerrotaan muun muassa veneiden matkakelpoisuudesta seuraavaa:
Americasa culjetan näillä Wenehillä coconansa 500. Ruotzin peniculmaa, ja wielä enämmin, yli suurten Järwein ja wetten; jonga Herr Professor KALM on tiettäwäxi tehnyt, sitte cuin hän myös itze oli culkenut sillä maalla, yli 40. peniculmaa Tuohi wenehesä.
Kalm tutustui Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen käyttämiin tuohiveneisiin matkallaan vuosina 1748–1751, kuvaili niitä tarkasti ja laati niistä mainitun tutkimuksen. Turussa nähtävillä ollut tuohivene oli todennäköisesti valmistettu hänen kuvaustensa perusteella.
Achrenius kuvaa runossaan uskollisesti Kalmin väitöskirjan mukaisesti myös tuohiveneiden rakentamista ja erilaisia teknisiä ominaisuuksia. Achreniuksen painatteen voisi oikeastaan sanoa olevan jopa eräänlainen tieteellisen väitöskirjan suomenkielinen ja runomittainen popularisointi.
Maanpäärynät ja timotei
Perunan viljely alkoi pikkuhiljaa levitä Suomessa 1700-luvun lopulla. Perunan ilosanomaa julistivat usein sivistyneistöön kuuluneet henkilöt, varsinkin papit. Tällainen perunan hyödyistä saarnannut pappi oli alussa mainitun Anders Lizeliuksen lisäksi Asikkalan kappalainen Axel Laurell. Hän julkaisi vuonna 1773 perunanviljelyn edistämiseen pyrkivän teoksen nimeltä Lyhykäinen Kirjoitus, Potatesten Eli Maan-Päronain Wiljelemisestä, säilyttämisestä ja hyödytyxestä Huonen hallituxesa. Laurell kertoo perunan historiasta seuraavaa:
Potatexet eli Maanpäronat, owat ensist löytyt Americasa, yhdesä saaresa nimeldä Maurits eli Laurits, josa sen ensimmäiset löytäjät, tapaisit willi ihmisiä, jotka oliwat terwellisiä ja wahwa luondoisia, ja eliwät kauwan; waan ei löytännet heidän tykönäns, (paitzi mitä särpimen puolen tule), muuta elatuxexi sopiwata wilja, kuin ainoastans Maanpäronita, jotka sekä itzestäns kaswoit, että myös wiljeldin
Laurellin tiedot perunan alkuperästä eivät vastaa nykyistä tutkimustietoa. Nykytiedon mukaan peruna on kesytetty ja otettu viljelyyn Andien vuoristossa, nykyisen Perun ja Bolivian alueella, eikä yksittäisellä saarella. Amerikan mantereelta kasvi on joka tapauksessa alun perin Eurooppaan tullut. Laurell jatkaa kirjoituksessaan myös perunan käytön yleistymiseen Suomessa, kun Pommerin sotaan (1757–1762) osallistuneet suomalaiset sotilaat tutustuivat perunaan Saksassa.
1700-luvun almanakoissa oli tapana julkaista maanviljelyä käsitteleviä kirjoituksia, joissa annettiin erilaisia neuvoja ja vinkkejä lukijakunnaksi oletetulle talonpoikaisväestölle. Vuoden 1782 almanakassa kerrotaan nykyisin yleisesti viljellyn timotein eli nurmitähkiön viljelyn alkuvaiheista:
Pohjan puolella Americata New-Yorkisa, on alaisilla ja wetelillä Niityillä cauwan löytty hyödytys yhdestä ruohon-laista, joca itzestänsä sillä maalla caswoi; mutta ei ollut hänellä siellä jotacuta erinomaista nimiä, sijhen asti, cuin yxi mies, Timothy Hanson nimeldä, rupesi sen siemmenijä cocoilemaan, joita hän sowelijoillen paicoillen kylwi ja wiljeli omaxi hywäxensä.
Timotei (Phleum pratense) on siis saanut nimensä almanakankin mainitsemalta amerikkalaiselta maanviljelijältä Timothy Hansonilta, joka alkoi ensimmäisenä kasvattaa sitä Pohjois-Amerikassa 1700-luvun alkupuolella. Timotei oli eurooppalaista alkuperää oleva heinä, joka oli levinnyt Pohjois-Amerikkaan, missä Hanson edisti sen viljelyä.
Myös Turun Akatemian professori Pehr Kalm tutustui timoteihin aiemmin mainitulla Pohjois-Amerikan-matkallaan, jolla hän keräili kasvien siemeniä ja näytteitä sekä lähetti niitä Carl von Linnélle.
Kaikkiaan voidaan todeta, että vanhan kirjasuomen aikaisissa teksteissä Amerikka näyttäytyy vähäisten esiintymiensä perusteella kaukaisena mutta hyödyllisenä maana: sieltä saatiin uusia viljelykasveja, tietoja aiemmin tuntemattomista kansoista sekä virikkeitä tieteelliseen tutkimukseen. Vaikka varsinaiset Amerikkaa käsittelevät tekstit ovat harvinaisia, yksittäisistä maininnoista muodostuu yllättävän monipuolinen kuva Atlantin takaisesta mantereesta.