Leipäjono oli mukana vuosina 1951–1961 ilmestyneessä painetussa Nykysuomen sanakirjassa, ja sanan tyypillistä käyttöä kuvattiin esimerkkilauseella sodanaikaiset leipäjonot. Sen sijaan Nykysuomen sanakirjan seuraajaan Suomen kielen perussanakirjaan (1990–1994) sanaa ei otettu mukaan, sillä sen ajateltiin olevan jo historiaa.
Vuonna 1997 ilmestyi Suomen kielen perussanakirjan sähköinen versio, sisällöltään päivitetty CD-Perussanakirja. Tällöin leipäjono lisättiin sanakirjaan tällaisen selitteen kera: ”vars. sosiaaliapuna jaettavaa ruokaa noutavien jono”.
Leipäjono-artikkelin kautta sanakirjassa näkyi 1990-luvun lama. Ei ollut enää sotaa, mutta oli uudenlaista köyhyyttä, joka jakaantui epätasaisemmin kuin sodan aikana. Leipäjonot ehtivät hetken olla poissa mielestä, kielestä ja nykykieltä kuvaavista sanakirjoista, mutta ilmiö ja sana tekivät paluun. Leipäjonosta tuli siis valitettavasti uudelleen osa suomen kielen keskeistä sanastoa.
Vastaaja: Kielitoimiston sanakirjan toimitus