Kuukauden kirja
Kotimaisten kielten keskuksen kirjasto valitsee silloin tällöin kokoelmistaan esiteltäväksi kuukauden kirjan.
#KotuksenKirjasto
Kotimaisten kielten keskuksen kirjasto valitsee silloin tällöin kokoelmistaan esiteltäväksi kuukauden kirjan.
#KotuksenKirjasto
Kuukauden kirja syyskuussa 2018: Sloboa Stadissa – Stadin slangin etymologiaa.
Kotimaisten kielten keskuksen kirjaston valitsema kuukauden kirja syyskuussa 2018 on Sloboa Stadissa – Stadin slangin etymologiaa. Kirjan on kirjoittanut Heikki Paunonen, ja se on ilmestynyt 2016.
Teos käsittelee slangin alkuperää ja historiaa venäläisperäisten sanojen osalta. Vaikka paljon sanastoa on tullut vanhaan slangiin esimerkiksi ruotsista, myös venäjän kielestä lainatun osuus on
laaja.
Paunonen kertoo teoksen syntyprosessista alkusanoissa: ”Jo varhaisessa
vaiheessa kävi ilmeiseksi, ettei läheskään kaikkien slangisanojen
historiaa saa mahtumaan yhteen niteeseen ja että toisaalta ruotsalais-
ja suomalaisperäisiä sanoja on tarkoituksenmukaista lähestyä hieman
erilaisesta näkökulmasta.”
Teoksessa
on yli yhdeksänsataa sana-artikkelia. Osa sanoista on yhä tuttuja,
osa jo kadonnut nykyslangista. Venäläisperäisiä ovat
esimerkiksi safka, lafka, mesta ja voda, mutta myös vieraammat tšubu, tšaikkari ja tširinga.
Slobo tai slopo on tarkoittanut slangissa sekä venäjän kieltä että venäläistä: ”Sloboja sai olla iso porukka, ja kun yks ainoo kundi siinä oli ja se hihkas ja tempas hoidon, ne lähti kaikki karkuun. Ei tarvinnu muuta kun kiros vaan, hyppäs ja veti hoidon tuolta, ni sillos slobot painu.”
Kirjasta selviävät myös sanat Narinkkatori ja issikka. ”Toisin kuin usein historiallisissa kuvauksissä, venäläiset lainasanat kertovat paljon Helsingin historiasta kahdensadan vuoden ajalta.”
Kirjan näkökulma on etymologinen eli keskittyy sanaston alkuperän selvittämiseen, miten ja milloin sanat ovat lainautuneet kieleen. Sanaston ohella teoksessa valotetaan sitä, millainen oli venäläinen
Helsinki ja myös venäläinen Suomi tsaarinvallan aikana 1808–1917.
”[N]ykyään monikielisyys ja -kulttuurisuus ei näy yhtä selvänä kaupunkikuvassa kuin sata vuotta sitten, jolloin jokaisessa kadunkulmassa nimikyltit olivat kolmella kielellä. Silloin Helsingissä puhuttiiin myös monenlaista suomea ja ruotsia sekaisin, usein vahvasti venäläisittäin murtaen.”
Emeritusprofessori Heikki Paunonen on vuosikymmenien ajan tutkinut Helsingin puhekieltä ja slangia. Yhdessä Marjatta Paunosen kanssa kirjoitettu slangin suursanakirja Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii (2000) voitti Tieto-Finlandian 2001.
Teksti: Hanna Hämäläinen