Kuukauden kirja
Kotimaisten kielten keskuksen kirjasto valitsee silloin tällöin kokoelmistaan esiteltäväksi kuukauden kirjan.
#KotuksenKirjasto
Kotimaisten kielten keskuksen kirjasto valitsee silloin tällöin kokoelmistaan esiteltäväksi kuukauden kirjan.
#KotuksenKirjasto
Kuukauden kirja: Täyttä työtä. Akateemikko Pertti Virtarannan satavuotismuisto.
Kotimaisten kielten keskuksen kirjaston valitsema kuukauden kirja lokakuussa 2018 on Täyttä työtä. Akateemikko Pertti Virtarannan satavuotismuisto. Kirja ilmestyi 2018. Kirjan ovat toimittaneet Marja Torikka ja Jaakko Yli-Paavola.
Alkusanoissaan toimittajat kertovat, että Pertti Virtarannan (1918–1997) elämä oli täyttä työtä viimeiseen saakka. ”Hänellä oli lähes pakonomainen haastattelemisen, muistiinpanemisen, nauhoittamisen tarve. – – Hän oli ahne nauhoittamaan ja jätti kernaasti haastateltavien etsimisen toiselle, kulloisellekin matkakumppanilleen.”
Toimittajien mukaan jotkin Virtarannan hankkeista jäävät tässä muistokirjassa vähemmälle, mutta ”monet keskeiset puolet hänen elämäntyöstään pääsevät nyt esille, kun kirjoittajakuntaan saatiin niitä asioita tuntevia”. Kirja sisältää kymmenen artikkelia.
Kirjoittajia ovat Aimo Hakanen, Marja Torikka, Erkki Lyytikäinen, Kirsti Virtaranta-Knowles, Anna-Maija Raanamo ja Krista Heikkilä, Eila Hämäläinen, Hannele Jönsson-Korhola ja Matti Korhola, Lisa Hovinheimo, Markku Nieminen ja Pekka Laaksonen. Aiheet vaihtelevat muun muassa Rautaveden kulttuurimaisemasta karjalan kieleen, Suomen kielen nauhoitearkistosta amerikansuomalaisiin. Mukana on myös muisteluksia matkoilta ja tarinaa Pertti Virtarannasta isänä.
Lopussa on laaja bibliografia, jonka on koonnut Tapani Pitkänen. Teksti perustuu Pertti Virtarannan puolison Helmi Virtarannan (1919–1999) laatimaan luetteloon. Helmi Virtaranta on muutenkin kirjassa vahvasti esillä. Näin alkusanoissa:
”Koko ajan oltiin yhdessä. Jokaista kirjaa keräämässä ja laatimassa. Aina oltiin yksissä tuumin ja toimin.” Näin sanoi Helmi Virtaranta haastattelussa vuonna 1998. Tämä ihmeellinen yhteys tulee todistetuksi monella tämän kirjan sivulla. Helmi Virtaranta on myös keksinyt nimen melkein kaikille puolisonsa kirjoille, ja olisi ehkä ollut aiheellista, että hänet olisi mainittu toisena tekijänä useamminkin.
Kirsti Virtaranta-Knowles keroo kirjassa isästään Pertistä. ”Hän oli hyvä kuuntelija”, Virtaranta-Knowles aloittaa. ”Hän osasi eläytyä haastateltavien maailmaan, ja se ilmeisesti välittyi myös heille.” Virtarannalle kerrottiin kipeistäkin kokemuksista ja hyvin henkilökohtaisista asioista, ja joistakin haastateltavista tuli Pertti ja Helmi Virtarannalle pitkäaikaisia läheisiä ystäviä.
Kirsti Virtaranta-Knowles kertoo vanhemmistaan kasvattajina:
En muista, että meitä lapsia olisi erityisemmin kasvatettu. Ilmeisesti vanhempamme ajattelivat, että heidän esimerkkinsä riittää antamaan hyvän pohjan. Meille annettiin jo nuorina vastuuta ja näin jälkeenpäin ajatellen kovin suuri vapaus.
Kirsti Virtaranta-Knowles ei muista, että isä olisi ollut koskaan huonolla tuulella. Hän säilytti aina ”rauhallisen ja maltillisen asenteensa”.
Uhkaavan konfliktitilanteen hän rauhoitti huumorillaan ja provosoitumattomuudellaan. Kurinpito ja nuhtelu nelilapsisessa perheessä jäivät Helmin tehtäväksi. Synkkien pilvien noustessa Pertti saattoi livahtaa omaan huoneeseensa papereitten ja nauhojensa pariin.
Työ ei ollut Pertti Virtarannalle ”ns. leipätyötä, vaan se oli oleellinen osa hänen elämäänsä”. Tyttären muisteluksessa välittyy kuva Virtarannasta lämpimänä, huumorintajuisena ja ahkerana ihmisenä.
Kotona kannustettiin lapsia lukemaan. Vanhempien periaate oli, että ”lukevaa lasta ei häiritä”. Näin Kirsti Virtaranta-Knowles kiteyttää muistonsa lapsuudenkodistaan ja vanhemmistaan:
Muistikuvani lapsuudenkodista ovat kauttaaltaan myönteisiä ja lämminhenkisiä. Ristiriitoja varmasti oli, vanhempani olivat temperamenteiltaan kovin erilaiset, ja kireitä tilanteita kyllä muistan. Mutta Helmi, ”helmenharmaa eminenssi” (runoilija J. Ranta), ja Pertti täydensivät hyvin toisiaan, niin yksityiselämässä kuin työasioissa.
Virtarannat – yksissä tuumin (Kotuksen teemasivu)
Teksti: Vesa Heikkinen