Koiranleukoja ja kahuja

Koiranpäivänä asiaa koirien kielistä ja koirista ihmiskielessä.

Huhtikuun 24. vietetään koiranpäivää. Koiranpäivä on Suomen Kennelliiton alulle panema vuosittainen teemapäivä, jolloin esimerkiksi liiton alaiset piirit järjestävät erilaisia koiratapahtumia. Vuonna 2024 päivän teemana on koirien terveys ja hyvinvointi.

Koira on tunnetusti ihmisen paras ystävä, ja nämä susista kesyyntyneet eläimet ovatkin kulkeneet ihmisten rinnalla vuosituhansien ajan. Kielitoimiston sanakirjassa ja Suomen etymologisessa sanakirjassa sana koira määritellään seuraavasti: ’seuraeläiminä, metsästyksessä ym. käytettäviä suden sukuisia eläimiä’. Koirilla on perinteisesti ollut siis sekä sosiaalinen että taloudellinen merkitys ihmisyhteisöissä.

CC BY-SA 4.0

Koira ja pentu sohvalla. Kuva: Gustav Sandberg. SLS.

Koira ja pentu sohvalla. Kuva: Gustav Sandberg. Svenska litteratursällskapet i Finland.

Nyt tulee noutaja

Koira nähdään usein rakkaana lemmikkinä, metsästyskumppanina tai perheenjäsenenä, mutta koiriin liitetään myös kielellisiä konnotaatioita, usein kielteisiä. Koirille ominaisia luonteenpiirteitä on nähty ihmisissä myös positiivisessa mielessä, tosin usein hieman raasumaisen hahmon kuvauksena.

Koiramainen ihminen mielletään ennemmin ahneeksi, itsekeskeiseksi ja eläimellisiin vietteihin nojautuvaksi kuin uskolliseksi, leikkisäksi ja seuralliseksi. Yleisesti voidaan myös jollakulla todeta olevan koiruudet mielessä. Tämän lisäksi ikävästä tuulisesta sadesäästä voidaan puhua koiranilmana, kovasanaista pilailijaa voidaan kuvailla koiranleuaksi ja sotaisissa puheissa vihollisista voidaan puhua koirankuonolaisina. Muinaisessa Egyptissä kuolleiden jumala Anubis kuvattiin koirapäisenä hahmona. Onpa mustaa koiraa pidetty myös kuoleman enteenä.

Hieman aiheen vierestä voidaan myös todeta, että kuollut ihminen voi puheissamme kasvaa koiranputkea. Itse kuoleman henkilöitymää voidaan kutsua noutajaksi, millä tosin ei ole mitään tekemistä ystävällismielisten noutajakoirien kanssa.

Loitsujen ja sananlaskujen koirat

Kansanrunoudessa koirat ovat perinteisesti olleet turvaa tuovia seuralaisia, jotka varoittavat haukullaan epätoivotuista saapujista, olivat ne sitten mahdollisia pahantekijöitä tai kosioretkillä olevia nuorukaisia. Loitsija on voinut pitää mustaa koiraa kumppaninaan, joka estää muiden loitsijoiden pahanteon.

Ompa mulla musta koira,

rakki rauan karvallinen,
syömään kylän kiroja,
kylän noiat nuolemaan.
(Krohn, Kaarle 1885: Suomen kansan vanhat runot. Osa VII4: Loitsut, 1583)

Koiraa on pidetty myös ikään kuin viattomuuden symbolina, jonka avulla voidaan kuvata ihmisluonnon ikäviä puolia. Alkavatpa koirat joidenkuiden mielestä myös muistuttaa omistajiaan niin hyvässä kuin pahassa.

Älä usco uron valoja,
mjehen värän vanneloita,
pettä uro valans,
syö coira cahlens.
(Florinus, Henricus 1702: Wanhain Suomalaisten Tawaliset ja Suloiset Sananlascut)

Haukkuu pahaik koira
hyvän mjehen kahleissa;
ej hauku hyvääk koira
pahan mjehen kahleissa.
(Ganander, Christfrid 1997 [1787]: Nytt Finskt Lexicon)

Koirat viestivät omalla kielellään

Ei haukku haavaa tee, sanotaan. Koirien kieli on paljon muutakin kuin haukkumista ja murinaa. Koirat viestivät reippaasti kehollaan ja elehtivät omien sosiaalisten normiensa mukaisesti. Koirien elekieleen tutustumalla voidaan tunnistaa hyvin esimerkiksi koirienvälisiä hierarkioita ja tarkastella sitä, kuinka ihmisten ja koirien eleet poikkeavat toisistaan.

Välittämisen merkkinä ihmistä kielellään lipaiseva koira ei tunne ihmisten kehollisen viestinnän normeja, vaan elää omien kielellisten koodistojensa varassa. Vastavuoroisesti koira voi myös säikähtää toisiaan halaavien ihmisten toimintaa ja ilmaista haukahduksella omistajaa kohtaavasta vaarasta. Ihmisen tavoin koira oppii ympäristöstään ja mukauttaa ajan kanssa omia kieliään ihmisystäviensä toiminnan mukaiseksi.

CC BY-SA 4.0

Anubis-jumala sakaalin hahmossa. Kuva: Wikimedia Commons.

Koiran suojelija

Suomessa koirat tulee rekisteröidä Ruokaviraston ylläpitämään koirarekisteriin, minkä vuoksi jokaisella koiralla on tiedossa oleva omistaja tai haltija. Järjestelmä itsessään on hieno, ja se ylläpitää osaltaan koirien hyvinvointia. Vuoden 2024 koiranpäivän teeman, terveyden ja hyvinvoinnin, mukaisesti haluamme Kotuksessa nostaa esille yhden sanan.

Havaijin kielessä käytetään sanaa kahu, kun puhutaan lemmikin omistajasta. Kahulla ei suoranaisesti tarkoiteta kuitenkaan koiran omistajaa, vaan sanan taustalla on enemmänkin suojelijan, huolenpitäjän ja luotettavan rinnallakulkijan merkitys. Samalla sanalla viitataan hengellisten toimitusten hoitajiin, joilla on voimakas luottamussuhde toimintayhteisöönsä.

Pidetään yhdessä huolta koiraystävistämme sekä niiden terveydestä ja hyvinvoinnista. Ollaan siis itse kukin kahuja.

Koirista Kotuksen sivuilla

Palaa otsikoihin