Suomalainen menee perinteisesti suoraan asiaan ja esittää sen konkreettisesti, periaatteella lyhyt virsi on kaunis virsi. Monissa muissa kulttuureissa puhujat koristelevat viestinsä sanahelinällä, johdattelevat kuulijan aiheeseen "nythän on muistettava että" -tyylisin aloituksin ja ryydittävät sanomaansa muun muassa juuri tällaisilla kaksinkertaisilla kieltoilmauksilla kuten "ei ole täysin epätodennäköistä / poissuljettua" jne.

Kun tällainen ulkomainen vaikute tuodaan suomeen, se kuulostaa kummalliselta, koska se ei kuulu perinteiseen suomalaiseen puheenparteen, vaikkei siinä ehkä sinänsä mitään moitittavaa olisikaan. Olisiko sanahelinä tarttunut suomalaisiin poliitikkoihin ja virkamiehiin tulkatun puheen kautta?

Vaikka tällaisen aiheen käsittelyyn savolaisen näkökulman esittäjä kerjääkin verta nenästään, sanonpa kuitenkin, että meilläpäin asiaan meneminen tuollaisen johdattelevan lauseen kautta on kohteliasta ja asiallista puhetapaa. Siinä puhuja saa lisäksi hieman aikaa asetella sanojaan, ja tarkkailla syrjäsilmällä kuuntelijoiden reaktioita, että mihin suuntaan sitä ajatusta repliikin loppupuolella kannattaisi johdatella.

Suoraan aiheeseen töytäävä on törppö, epäkohtelias tai vähintään etelän hätähousuista herrassakkia. Joka tapauksessa hyvin epäilyttävä henkilö, johon on syytä suhtautua varautuneesti, ja jolle mielellään on syytä johdantolauseiden muutamalla ylimääräisellä koukerolla osoittaa miten oikeat ihmiset keskustelevat. Vaikka eiväthän ne varsinaiset suomalaiset sitä kyllä yleensä siitäkään tajua.

Savolainen kyllä pystyy oppimaan kohteliaasta perinteisestä puhetavasta poiskin, mutta silloin tuloksena on usein Paavo Lipposmallista töykeää töksäyttelyä. Kun luonnollinen äidinmaidossa opittu ja äijäporukoita kuuntelemalla hienoviritetty puheen rytmi pakotetaan pois, katoavat helposti puheesta muutkin sävyt.

Erkki Liikanen, Seppo Kääriäinen, Olli Rehn ja Jyrki Katainen sen sijaan puhuvat kauniisti savolaisen puheenrytmin säilyttänyttä kieltä. Vaikka murretta ei heidän puheensa olekaan, Kääriäistä lukuunottamatta.

Savon Sanomien sivuilta, osoitteesta

http://www.savonsanomat.fi/viihde/pelit/savon-kaantaja/

kun löytyi savonkielen kääntäjä, kokeilin miltä edellinen tekstini näyttää sen läpi ajettuna:

" Ee päe Sisäsuomessa

Savolaeselle tuo o' aeval luontevata

Vaekka tällaese' aeheen käsittellyyn savolaesen näkökuluma' esittäjä kerjääkiv verta nenästään, sanonpa kuitenniisa, että meelläpäe' asijaam meneminen tuollaesej johatteleval laaseen kaatta on kohtelijasta ja asijallista puhetappaa.

Siinä puhuja sua lisäks hiema' aekoo asetella sanojaan, ja tarkkaella syrjäsilimällä kuuntelijjoeher reektijoeta, että mihin suuntaan sitä ajatusta repliikil loppupuolella kannattas
johatella .

Suoraa' aeheeseen töötäävä on törppö, epäkohtelijas tahi vähintää' eteläh hätähoosuista herrassakkija. Joka tappaaksessa hyvi' eppäelyttävä henkilö, johon on syytä suhtaatuva varraatunneesti, ja jolle mielellään on syytä johantollaaseehim muutamalla yljmääräesellä kookerolla osottaa mite' oekeet
ihmiset keskustelloovat. Vaekka eeväthän ne varsinaeset suomalaeset sitä kyllä ylleesä siitäkään tajuva .

Savolaenen kyllä pystyy oppimaan kohtelijjaasta perinteesestä puhetavasta poeskin, mutta sillon tuloksena o' aeka monesti Puavo Lipposmallista töökeeä töksäättelyä. Kul
luonnolline' äetinmaejossa opittu ja ejäporukoeta kuuntelemalla hienoviritetty
puhheer rytmi pakotettaam poekkeen, katovavat heleposti puhheesta muuttii sävyt .

Erkki Liikanen, Seppo Kiärijäenen, Olli Rehn ja Jyrki Kattaenen sen sijjaam puhhuuvat kaaniisti savolaesem puhheenrytmin säelyttänyttä kieltä. Vaekka murretta ee heejäm puhheisa ookkaa, Kiärijäestä lukkuunottamata."

Aika aidon pohjoissavolaiselta tuo luettuna kuulostaa, ja ihan karmean näköiseltä kirjoitettuna tekstinä. Muutama virheeksi sanottava lipsahdus sinne oli jäänyt, lauserakenteet eivät savoksi olisi aivan noin suoria, ja ihminen on kyllä savoksi itsestään selvästi "immeenen".

Josko Savossa kaikki lapsuuteni kesät viettäneenä saisin huomauttaa että kyllä savonmaallakin joskus immeenen on ihminen. Ja kun nyt huomauttelun makuun pääsin, niin väittäisin jopa että ompi jonkin verran liian suorasukainen tuo "itsestään selvästi".

Siis ainakin meikäläisen suun savolaisosastoon, mutta minä nyt en olekaan täysverinen savolainen, olemma karjalaissavolainen (Paino KAR JALALLA), puhua (ja kirjoittaa) pälpätän koko ajan ja vastuu siirtyy kuulijalle.

Lääketieteellisessä tekstissä sanottaessa ei voida täysin poissulkea tarkoittaa yleensä hyvin epätodennäköistä asiaa, jonka olemassaolosta ei ole mitään viitteitä. Jos esimerkiksi syöpää pelkäävän, täysin oireettoman potilaan kuvantamistutkimukset ja verikokeet ovat täysin normaaleja, voidaan todeta, että "Ei ole mitään syytä uskoa, että potilaalla olisi minkäänlaista syöpää, vaikkei sitä toki voida täysin poissulkea, kuten ei voitaisi silloinkaan, jos potilas leikattaisiin päästä jalkoihin 10 mikrometrin viipaleiksi ja tutkittaisiin viipaleet mikroskoopilla." Vaikka tämän merkitys toki on, että se mahdollista, koska se ei ole mahdotonta, niin sävyero ja potilaan lukema viesti on aivan eri, kuin jos sanottaisiin, että "Tutkimukset ovat normaaleja, mutta on mahdollista, että potilaalla on syöpä."

Suoraan asiaan meneminen voi joskus olla kömpelöä. Usein keskustelussa halutaan ilmaista hienovaraisempiakin sävyjä kuin kyllä-mahdollisesti-ei. Esimerkiksi sanontaa "luulin huonommaksi" voidaan teknisesti pitää samana kuin "parempi kuin uskoinkaan". Silti esimerkiksi lapselle tai puolisolle sanottaessa viesti ja sen tuottama kokemus voi olla erilainen.

"Ei voida täysin poissulkea" on perusteltu myös silloin, jos puhuja haluaa ottaa kantaa poissulkemiseen. Silloin ilmaisu on täsmällinen.