Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
15.9.2011 16.30
Naamottamista
Onko havaintoja?
Lapsuuteni Sallasta muistan hämärästi sellaisen verbin kuin naamottaa. Sana on palaillut taas mieleeni, kun olen kuunnellut puheita Naamakirjasta.
Naapurin emäntä saattoi tokaista tähän tapaan: "Mitä se tuokin tuossa naamottaa?" Muistikuvani mukaan naamottaja oli joku joutilaan oloinen julli.
Minulla on sellainen käsitys, että Facebookissa oleminen, josta paljon puhutaan, on jonkin sorttista naamottamista. Netissä ollamöllöttämistä, jonakin olemista.
Olisi mukava kuulla, onko teillä Kotus-blogin lukijoilla muistikuvia, näkemyksiä tai peräti tarkkoja tietoja naamottamisesta. Olenko nähnyt unta vain?
Palaa otsikoihin | 6 puheenvuoroa
"Se istuu jo maaliskuussa tua takapihalla ja naamottaa aurinkoo."
Erkin löytämä esiintymä on transitiivinen, ja "naamottaa aurinkoo" voisi tarkoittaa vain 'ottaa kasvoilleen aurinkoa'. Ehkä siis ihan eri juttu.
Mieleen tuli eikö naama-sanasta voisi johtaa säännöllisen yleiskielisen johdoksen "naamoittaa", jonka merkitykseksi ihan luonnostaan lankeaisi 'antaa jollekin kasvot'. Esimerkiksi erilaisia organisaatioita olisi hyvä naamoittaa, ja taidanpa tästä lähteä naamoittamaan Facebook-sivuni.
Huvittavaa sinänsä, että jos kyseisen verbin selvittää Kielitoimiston sanakirjasta, merkitys on hyvinkin toisenlainen kuin arvata sopii. Oikeaoppisesti pitäisikin kai kirjoittaa "kuumoittaa" – mutta kun kukaan ei kirjoita siten! Vaikeita aikoja.
Tutulta kuulostaa, Sallasta kun olen.