Vesa Heikkinen. Kuva: Sonja Holopainen.
Vesa Heikkinen on suomen kielen dosentti ja erityisasiantuntija Kotimaisten kielten keskuksessa sekä www.kotus.fi-sivuston päätoimittaja.
13.10.2011 11.45
Mokaa, jotta menestyt
Menestyttävä siis on!
Kansallisen mokapäivän manifesti on tämä: ”Suomi tarvitsee kulttuurin, joka kannustaa epäonnistumaan. Tarvitsemme ilmapiirin, joka tukee kansakuntamme riskinottajia.”
Ylen uutisen mukaan teemapäivän järjestäjät muistuttavat yrittämisen tärkeydestä: ”– – Suomessa tarvitaan seuraavien vuosien aikana kymmeniä tuhansia uusia yrityksiä ja yli 200 000 uutta työpaikkaa. Yritysten ja työpaikkojen luomista vaikeuttaa kuitenkin Suomeen pesiytynyt epäonnistumisen pelko ja riskinoton välttely.”
Epäonnistumiseen kannustavat muun muassa maailmalla menestyneet Nokian hallituksen puheenjohtaja, Angry Birds -pelin kehittelijä ja Suomen jääkiekkojoukkueen päävalmentaja. He kertovat tehneensä paljon virheitä tiellään menestykseen.
Hieno homma! Ei vain se, että arkityyliseksi arvioitu moka-sana saa paikkansa tällaisissa julkisissa teksteissä, vaan myös se, että erehtyminen lopultakin on ei vain inhimillistä vaan myös sallittua.
Toisaalta... Kirjoittuuko näihin teksteihin sittenkin ahdistava ajatus: Saat tehdä virheitä, mutta vain jos opit niistä? Mokailu on ok, kunhan se johtaa tai tähtää menestymiseen?
Ettei vain mokaamistakin alisteta tässä markkinavoimien palvelukseen.
Sellaiset sanat kuin moka, erehtyminen ja riskinotto näyttävät tässä yhteydessä kuuluvan siihen kielenkäyttöön, joka liittyy taloudellisen hyvän tavoitteluun ja Suomen menestymiseen maapallon markkinoilla.
Oikeassa elämässä suurin osa mokista lienee kuitenkin muita kuin menestymistarkoituksessa tehtyjä. Ei niistä osaa nauttia eikä oppia. Pitäisikö viettää myös päivää, jolloin mokaaminen on ihan muuten vaan hyväksyttävää – ilman erityistä syytä tai suurta suunnitelmaa?
Palaa otsikoihin | 11 puheenvuoroa
EPÄONNI
STUMISEN
PÄIVÄ 13.10.
onnistui epäonnistumaan ainakin verkkosivustonsa rakentamisessa.
Kyse voisi olla vaikka parodiasta, jos Suomessa osattaisiin ja ymmärrettäisiin parodiaa. Mutta kun järjettömyys menee tarpeeksi pitkälle, sitä ei enää voi parodioida.
Oikeastihan tässä ei kannusteta epäonnistumaan vaan tekemään riskisijoituksia eli sijoittamaan rahaa ja työtä niin, että on hyvin mahdollista, että kaikki menee Kankkulan kaivoon. Tässähän taas ei ole laaman vertaakaan järkeä, jos ei ole riittävän isoa riittävän suuren onnistumisen mahdollisuutta. Sitä taas ei kehdata sanoa, koska silloin vedottaisiin avoimesti ahneuteen. Mutta sanoma jää nyt mielettömäksi.
Kenen etuja tällaiset kampanjat palvelevat? Järjestäjäluettelo on mielenkiintoinen. Siellä on joukko "entrepreneurship societyjä" yms. yhteisöjä, joiden luonne jää epäselväksi - eikä yhdelläkään ole suomenkielistä nimeä. Ehkä todellinen tarkoitus on lypsää Evalta, EK:lta, Sitralta ym. rahaa kampanjointiin. Silloinhan kampanjan vaikutuksilla ei ole väliä. Rahoittajat voivat ajatella, että komeasti edistettiin suomalaista yrittäjyyttä, ja tavikset taas voivat ihan luvan kanssa intoutua kertomaan mokistaan, vaikka ne nyt eivät kyllä oikeasti ketään kiinnosta ja joilla ei ole mitään tekemistä riskiyrittäjyyden kanssa.
No, voi olla, että jonkun mielestä "kirjoittuu". (Tai pikemminkin joku voi pähkäillä mielessään näin.) Mutta kuka nyt luulisi, että syöminen jaksamistarkoituksessa sulkisi pois muunlaisen syömisen, esim. hengissäpysymis-, paranemis- tai herkuttelutarkoituksessa tapahtuvan.
Urpu, kiitos, mutta en oikein käsittänyt, mitä tekemistä tällä syömisteemalla on blogimerkintäni aiheen kanssa.
Tuota kirjoittumista ei muuten ole tarpeen panna lainausmerkkeihin, ei ainakaan negatiivisesti arvottavassa mielessä. Uskon todella, että ihmisten sanomisiin ja kirjoittamisiin - teksteihin - kirjoittuu kaikenlaista: niistä siis on tulkittavissa monenlaisia sellaisiakin merkityksiä, joita kielenkäyttäjä ei ole sinne varta vasten tällännyt tai varsinaisesti tarkoittanut.
Tämä on oikeastaan tekstianalyysin ydinajatuksia: emme voi tietää kielenkäyttäjien intentioista tai tarkoituksista varmasti; sen sijaan voimme tietää hänen tekemistään valinnoista ja valitsematta jättämisistä ja arvioida, millaisia merkitysten tulkintoja ne tuottavat. Ja vielä: voimme analysoida hyvinkin tarkasti sitä, miten merkityksiä tuotetaan.
Mutta jos pysytään mokamanifesti-teemassa: Selvähän se, että mokaaminen tässä nimenomaisessa manifestissa "alistetaan markkinavoimien palvelukseen". Ei sen tajuaminen erityistä tekstianalyyttistä otetta edellyttäne. Se, että tässä nimenomaisessa yhteydessä kehotetaan mokaamaan menestymismielessä, ei ehkä silti tarkoita, etteikö mokailu olisi luvallista muissakin yhteyksissä.
En muuten itse pidä kauhean ahdistavana ajatuksena sitä, että virheistä voisi oppia; kuten vanha viisas sanonta kuuluu, erehtyminen on inhimillistä mutta toistuva virheiden tekeminen saatanallista.
Ja joo, virheistä voi oppia, ja moni oppiikin. Se on hyvä. Mutta pitääkö tämän inhimillisen oppimisprosessin voima alistaa (kansan)talouden tms. käyttöön? Ja ketkä kuuluvat siihen "Suomeen", josta nyt puhutaan?
Mutta eikös Suomessa ole onnistuttu epäonnistumisessa aika hyvin?
Koulut ovat homeessa, junat eivät kulje aikataulujen mukaan, vanhukset makaavat makuuhaavoissaan, luku- ja kirjoitustaito ohenee, talous kriisiytyy, terveyskeskuksista ei saa aikoja, kansa ryyppää itseään hengiltä, juuri joukko jää sairauseläkkeelle ennen eläkeikää.
Siinä sivistyssanaerittely yhdestä 11 lyhyen rivin viestistä. Olikohan yksikään sivistyssanoista tarpeellinen? Onko ideologinen hienompaa kuin aatteellinen (vai onko se vain lyömäsana, jolla mollataan _muiden_ aatteita), ja millaista onkaan oppiminen, joka ei ole prosessi?
Onko mahdotonta kirjoittaa suomen kielestä talonpojansuomeksi? Siis ilman, että joka lauseessa on vähintään yksi sivistyssana. Anteeksi, sivistyssana ei taida olla kelvollinen sana, pitää varmaan sanoa ksenoglosseemi.
Pääteltäisiinkö tästä yhdessä, että kirjoittaja on perin sivistynyt henkilö :)
Niin, ja eikös se "sivistyskin" ole sivistyssana?
Blogisti Vesa Heikkinen tuntui hyväksyvän tämän (kyseli jopa päämärättömän mokailupäivän perään) mutta kritisoivan niitä, joiden mielestä mokista pitäisi myös ottaa opikseen ja siten jopa päästä elämässä eteenpäin.
Ylempänä olevassa vastauksessaan hän myös kysyy, ketkä kuuluvat siihen "Suomeen", josta nyt puhutaan. Urpumaisilla tekstianalyysitaidoillani mietin nyt, etteikö hän vain suhtautuisi näiden kyseisten "suomalaisten" joukkoon jotenkin syrjivästi!
En ymmärrä, miksi "sivistys" olisi sivistyssana. Sellaiseksi sitä ei kansakoulussa eikä oppikoulussa sanottu, mutta opetetaanko Yliopistossa toisin?
Kirjoittajan sivistyneisyydestä en osaa päätellä mitään sivistyssanojen paljouden perusteella. Mitä sinä päättelit?