Mutta eihän siitä ole montaa vuotta kun tuo edellä mainittu kaksoispartitiivikin hyväksyttiin, tosin melkoisella viiveellä.

Minulla on slougan: "monta kakku päältä kaunis".

"Slogaani" ja esimerkiksi "piknikki" nyt vain tuntuvat olevan sellaisia muotoja, joita kieliyhteisö ei niele millään. Toivottavasti seuraavassa Kielitoimiston sanakirjan versiossa näihin tulee jotain järkeä.

Harva varmaan edes muistaa, että Suomen kielen perussanakirjassa puhuttiin eläimestä nimeltä "gerbilli". On se vielä Kielitoimiston sanakirjassakin, mutta ensisijainen hakusana on jo sentään yleistä kielitajua vastaava "gerbiili".

"Piknikistä" vielä: toki voi käyttää muotoa "picnic", joka näemmä hyväksytään, mutta jostain syystä ihmiset haluavat suomalaistaa sen ikään kuin puoliväliin asti mutteivät pidemmälle (siis "piknik" muttei kuitenkaan "piknikki"). Entä miten selitetään se, että sanakirjassa on kuitenkin sana "piknikpaisti"?

Hih, Erkki, vai viiveellä?

Slogan on suomeksi, jos jotain, ilmiselvä slougan. Mutta miksi ihmeessä täytyy käyttää koko sanaa? Mikset puhu suomea, ja sano iskusana tai iskulause? Ja jos vastaus kuuluu, että "iskusanan" merkitys on eri kuin "sloganin", niin sitten voimme rauhassa puhua myös händikäpeistä, dossieereista ja spredistä.

Joku asian tunteva voisi perustella, miksi sanakirja puoltaa asua "slogaani".

Minulle se tuo mieleen jonkin kansallisuuden tai järjestön jäsenen nimityksen kuten "afgaani", "mohikaani", "fransiskaani"...

Mitää vikaa olisi muodossa "slougani", jota näkee käytettävän melko paljon? Se kuvastaa lainanantajakielen ääntämystä ja sopii hyvin itäsuomalaisenkin suuhun, kun siinä on pitkä ensi tavu ja muut ovat lyhyitä. (Ei tee mieli tasapainottaa tavujen pituutta geminaatiolla "sloggaani".)

Kirjaimiakin on saman verran kuin "slogaanissa".

Millä perusteella siihen tulisi pitkä a? Eikö sanat pitäisi lainata mahdollisimman tarkoin siinä asussa, missä ne ovat alkukielessäkin?

Jos alkuperäistä muotoa haetaan niin
åiknikki ei ole picnic vaan pique-nique.

Ei mene kielikorvaani slogaani millään. Eikös suomessa sanat pyritä kirjoittamaan kuten ne lausutaan, ja itse ainakin käytän puheessa tuota sanaa jotenkin, että "Tähän pitäisi keksiä vielä joku slougan." Slogan taas näyttää tuohon diftongilliseen muotoon verrattuna luontevammalta kírjoitettuna. Mutta slogaani -ei millään!

Mistähän kielenhuoltaja on tuon muodon keksinyt? Olisiko mallin vegaani, propaani, butaani, kaani, vikaari, turbaani mukaan? Mutta onhan niitä lyhyellä lopputavun vokaalillakin kirjoitettavia lainasanoja; arabi, talebani, kirahvi, miljardi, biljardi...

Blogistin harmistus ei siis oikein aukene.

Pique-nique ääntyy piknik ja juuri äänneasussaanhan lainasanat ainakin nykyisin napataan puheenparteen ja mukautetaan suomen kirjoitusasuun. (Suomessahan sanat kätevästi äännetään ja kirjoitetaan samalla tavalla.)

Olisiko muuten niin, että tuo pitkä a juontuu ruotsin vanhasta vaikutuksesta; sitä kauttahan kai kaikki barbaarit, vandaalit ja skandaalit ovat muutenkin meille tulleet, vaikka Ruotsi onkin toki paratiisi, ja nyt kielitoimiston tädit ja sedät jotenkin luulevat, että lainasanat pitää aina "suomalaistaa" vastaavan mallin mukaan.

Slogan on suomeksi slougani eikä mikään slogaani.

Kiitos tähänastisista! Täyttypä jatkaa asian setvimistä, kun on päästy näin hyvään vauhtiin!

Harmistuksestani tämän verran: Sanoin olevani kuuliainen ihminen. Siksi harmittaa, kun on oppinut sanakirjasta, miten slogaani kuuluisi kirjoittaa, ja kun huomaa, että ilmeisen suuri osa muista kielenkäyttäjistä viis veisaa tuosta suosituksesta.

Muuten. Slogaani tuo Googlen (suomenkielisessä) haussa 4 710 osumaa, slogani 99 600 osumaa ja slogan 478 000 osumaa.

Eihän tuolla kirjoituasulla varmasti suurta merkitystä ole esimerkiksi ymmärtämisen kannalta. Kaikkinensa slogaani on kyllä siitä kätevä sana, että se kattaa monelaiset tapaukset: iskusanat, -lausekkeet, -lauseet ja -virkkeet.

Ei "slogan" ihan ihmejuttu ole, kun se on hakumuotona esmes Uudessa kielioppaassa, jota sentään toimitetaan Kotuksessa. Mutta miksi käyttää koko slogania/slogaania, kun Kielitoimiston sanakirja tosiaan tarjoaa sille kelpo suomenkielisen vastineen: iskulause. Vain yhtä merkkiä ja yhtä lyhyttä tavua pitempi kuin "slogaani".

Nyt ollaan jo lähellä ajatusta, että ne, jotka tietävät mikä on kanonisoitu ”oikea” kieliasu, menettävät paremmuudestaan jotain, jos rinnalle hyväksytään vaihtoehtoja, joita normeja tuntemattomat puhujat ja kirjoittajat käyttävät – olkootpa ”väärät” vaihtoehdot miten yleisiä ja luontevia hyvänsä.

Tunnettu esimerkki on kaksoispassiivi. Moniko häiriintyy esimerkiksi ilmauksesta ”Asiasta ei oltu sovittu ennalta”, ellei tiedä, että normin mukaan pitää kirjoittaa ”Asiasta ei ollut sovittu ennalta”.

Mutta kyllähän Kotuksen blogisti nämä asiat tietää ja mitä ilmeisimmin on sohaissut tarkoituksella ampiaispesää: ”Slogaani, slogaani, slogaani. Joku roti!”

Eikä Kielitoimiston sanakirja olekaan kuvaileva suomen kielen sanakirja? Eikö edes pitäisi erottaa ehdotetut sanat todella käytössä olevista? On vaikea pitää luotettavana sanakirjaa, josta ei tiedä, mitkä ovat kielen oikeita sanoja ja mitkä vain sanakirjan tekijöiden keksimiä tai muuten tyrkyttämiä. Sitä voisi verrata sanomalehteen, jossa on keksittyjä juttuja (siitä mitä maailmassa pitäisi tapahtua) uutisten seassa aivan samalla tavoin esitettyinä.

Olisi kiva kuulla sekin, mikä auktoriteetti tarkkaan ottaen on päättänyt suosittaa sanaa "slogaani" ja miksi. Keskustelussa epäiltiin ruotsin vaikutusta, mutta ainakin SAOBin mukaan ruotsin sanassa "slogan" on pääpainoa ensi tavulla ja a siis on lyhyt:
http://g3.spraakdata.gu.se/saob/
Eikä saksaakaan voi syyttää, kun on kuunnellut Dudenin ääntämisohjeen:
http://www.dwds.de/?qu=slogan&view=1

Englannin ääntämyksestä tuskin on epäselvyyttä. Ja jos mennään alkuperäisimpään kieleen gaeliin, niin ei siitäkään pitkää a:ta löydy: "sluagh-ghairm".

Taitaa olla silkka virhe koko "slogaani", jostakin väärinkäsityksestä johtuva. Jos selviäisi, kuka on päättänyt sen oikeaksi muodoksi, niin ehkä hän voisi tarkistaa kantansa.

Mitä Google-hakuihin tulee, ne eivät anna ollenkaan niin luotettavaa tietoa kuin moni luulee. Google muuttelee toimintaperiaatteitaan ja on tehnyt aika olennaisiakin muutoksia melko hiljattain.

Seuraavat haut ovat todennäköisesti parempia kuin täällä esitellyt, koska nämä mittaavat taivutettujen muotojen esiintymisiä ja tarkkoja osumia (plusmerkin takia) - taivutetut muodot ovat todennäköisemmin todellista kieltä eivätkä pelkistä sanaluetteloista tai Googlen vääristä kieliarvauksista johtuvia:
+sloganissa 4 900
+slogaanissa 17
Suhde on sitä luokkaa, että "slogaanissa" selittyisi aika hyvin satunnaiseksi kirjoitusvirheeksikin.

Eeei kun arvelin, että slougan olisi väännetty slogaaniksi vanhan tavan mukaan, joka vanha tapa juontuu siitä, että ennen vanhaan lainasanat tulivat usein ruotsin kautta ja tuloksena oli muunnelma tyyliin skandaali, barbaari, vulgääri etc.

Vaikka toisaalta, ei kai sanakirjan laatija ihan noin banaalista syystä olisi luullut, että sloganistakin pitää siis tehdä slogaani.

kannatetaan väkevästi iskusanaa ja iskulausetta, tuo enklannista vääntäminen alkaa jo ottaa kuoreen, pysytään suomalaismallisissa sanoissa kun suomen kielestä on kyse.

Slogaani kuulostaa leppoistajalta, vegaanin kaverilta.

Meillä on täältä Kielitoimiston sanakirjan toimituksesta ilosanoma kerrottavaksi: sanakirjan seuraavassa sähköisessä versiossa (jonka aineisto luovutettiin eteenpäin lokakuun alussa ja joka ilmestyy ensi vuoden puolella) on päähakusanana slogan. Slogaani jätettiin sen rinnakkaismuodoksi, joten sitäkin voivat ne harvat halukkaat edelleen käyttää.

Miksi sitten on ennen ollut slogaani? Kielitoimiston sanakirjaan sana on periytynyt Suomen kielen perussanakirjasta (S - Ö 1994), mutta mistä se on tullut sinne, kun Nykysuomen sivistyssanakirjassa (1973) oli yhden a:n slogani? Näiden kirjojen välissä ilmestyi 1982 Terho Itkosen Kieliopas, jossa oli slogaani, samoin hänen kirjassaan Vierassanat, joka ilmestyi 1990. Tähän sen ajan auktoriteettiin on ilmeisesti perustunut Perussanakirjan kanta. Mielenkiintoista on, että Itkosella on ollut Kielioppaassaan slogaani viidenteen painokseen asti, mutta kuudennessa painoksessa (eli viimeisessä, jonka hän vielä itse toimitti) onkin muoto slogan. Hän on siis silloin arvioinut asiaa uudelleen ja päätynyt toiseen ratkaisuun. Tämä uudelleenarviointi on jäänyt sanakirjassa huomaamatta ja tekemättä, mutta nyt se on siis sielläkin tehty.

Myös keskustelussa mainittu piknik-muoto on otettu sanakirjan tulevaan versioon hakusanaksi, ja piknikki jää sen rinnakkaismuodoksi. Joitain muitakin vierassanamuutoksia on tehty, esimerkiksi jogurtti-muodon rinnalla on nyt myös jugurtti.

Myös Hendell-Auterisen ja Jääskeläisen toimittamassa Sivistyssanakirjassa (Otava 1948, 11. painos 1967) on hakusana Slogan, sen perässä hakasulkeissa ääntämys ja sulkeissa (engl.) ynnä selitys: iskusana, mainoslause.

Kiitos Eija-Riitta Grönros selvityksestä. Itkosen motiivia ei taida enää kukaan saada selville. Vaikuttaa kyllä siltä, että kyseessä on saattanut olla ihan vain painovirhe.

Sepäs olisikin hilpeää: arvostetun auktoriteetin satunnaisesta kirjoitusvirheestä, jota hän ei huomaa korjata, tehdään normi, ja sitä puolustetaan jopa paatoksellisesti ("hamaan hautaan asti"). Kukaan ei kai uskaltanut kysyä auktoriteetilta perusteluja - ei vaikka auktoriteetti oli ristiriidassa muiden auktoriteettien kanssa.

Ja kun virhe on huomattu, vanha virheellinen muoto, joka aiemmin oli esitetty ainoana mahdollisena, säilytetään mukana "vaihtoehtona".

Mitä iskulause-sanaan ja vastaaviin tulee, niin niissä saattaa olla vahvempi sisältö kuin slogan-sanassa, ainakin jos sitä käytetään englannin mukaisesti. Slogan nimittäin tarkoittaa myös tunnuslausetta tms., jolla jotenkin erottaudutaan, luodaan yhteenkuuluvuutta jne. - ei siis välttämättä erityisen iskevää, nasevaa lausahdusta. (Toisaalta sekään ei tarkoita mitä tahansa fraasia, kuten jotkut tuntuvat luulevan.)

Eija-Riitta Grönrosilta haluaisin vielä kysyä, millä perusteella ”slogaani” jätettiin hakusanan ”slogan” rinnakkaismuodoksi tulevaan Kielitoimiston sähköiseen sanakirjaan. Jos slogaani oli virhe, miksei sitä kokonaan poistettu?

Vai oliko tässäkin taustalla (suomen)ruotsalainen ääntämys, joka paljolti määräsi, miten vanhojen sivistyssanojen vokaalinpituus suomessa merkittiin (esim. akatemia – akateeminen, fysiikka – fyysikko).

Kun ei ole täällä Itä-Suomessa keneltä kysyä, kysyn tällä palstalla: Miten (suomen)ruotsalaiset ääntävät sanan ”slogan” painon ja vokaalinpituuden suhteen – elleivät noudata englannin mukaista ääntämystä?

Ja mikä lienee svensk språkvårdin kanta ääntämykseen?

Tulipahan mieleen, että miksi köyhdyttää kieltä ja käyttää kaikista mainoslauseista, poliittisista tai mielenosoittajien iskulauseista ja yritysten tai yksilöden motoista ja tunnuslauseista ja -sanoista yhtä sanaa slogan.

Onhan se köyhää sanoa vaikka että DNA:n slogan on "Elämä on".
Tai: Sen-ja-sen-firman slogan on "Se nyt vaan on tyhmä maksaa liikaa"
Tai: Kiinaa vastustavien mielenosoittajien slougan on "Tiibet vapaaksi"
Tai: Seuramme slogan on "Citius, altius, fortius!"

Paljon ilmaisuvoimaisempaa on kehaista, että mottoni on "Ei ne pienet menot vaan ne suuret tulot"

Sloganin alkuperäinen merkitys on sotahuuto. Ajatella miten ankeaa, jos sen yhdenkin lehden nimi olisi "Slogan".

Jos kuitenkin haluaa olla käsitteellisesti köyhä tai muista syistä operoida yläkäsitteellä slougan, niin ei se kyllä mikään slogaani ole.

I.K. epäili Terho Itkosen slogaania painovirheeksi. Ei se varmasti painovirhe ole ollut, siinähän olisi silloin pitänyt olla jo kaksikin painovirhettä: sekä toinen a että loppu-i. On mahdollista, että sana on silloin tarkoituksella haluttu yhdistää -aani-loppuisten sanojen ryhmään, joka on melko suuri ja joka on koettu siksi sopivaksi mallinantajaksi. Toisaalta voi olla, että on oletettu (yleisemminkin kuin T.I.), että sana ääntyy ruotsissa pitkä-a:llisena. Näin olin itsekin virheellisesti olettanut. Ruotsin kielen osaston mukaan sanaa on kyllä saatettu ääntää myös ”slogaan”, mutta yleinen ja ”virallinen” ääntämisasu on ollut ja on edelleen lyhyt a ja paino ensimmäisellä tavulla. (Nykyisin ruotsissakin äännetään tietysti usein englannin ääntämyksen mukaisesti ”slougan”.)

Kysyttiin myös, miksi slogaani jätettiin rinnakkaismuodoksi, jos se on ollut ”virhe”. Sen olisi tietysti voinut jättää poiskin. Toisaalta tällaisissa tapauksissa, kun jokin muoto on ollut sanakirjassa vuosikymmeniä, tuntuisi vaikealta ilmoittaa, ettei sitä nyt saisikaan käyttää. Vaikka slogaanin käyttö on ollut vähäistä, sitä kuitenkin on käytetty.

Eija-Grönros vastasi: ”– – kun jokin muoto on ollut sanakirjassa vuosikymmeniä, tuntuisi vaikealta ilmoittaa, ettei sitä nyt saisikaan käyttää. Vaikka slogaanin käyttö on ollut vähäistä, sitä kuitenkin on käytetty.”

Onko Kielitoimiston sanakirja todella noin preskriptiivinen sen suhteen, mitä sanoja ”saa” käyttää? Sähköisessä sanakirjassa ei liene samanlaista tilankäyttöongelmaa kuin paperikirjassa. Eikö sanakirja voisi siksi olla entistä deskriptiivisempi, niin että suositeltavien sanamuotojen perässä esiteltäisiin tarpeen tullen myös muita käytössä olevia variantteja.

Tiedän kyllä, että useimmat kirjoittajat haluavat tietää, mikä heidän äidinkielessään on ”oikein”, mutta monet kaipaisivat varsinkin uusien, vakiintumattomien ilmausten osalta myös deskriptiivistä tietoa ilmausten käytöstä ja merkityksestä.

Mainittakoon vielä, että netin urbaanisanakirja.com tuntee sloganin ja slouganin mutta ei slogaania.

Kommenttini oli vastaus siihen nimimerkki Erkin vaatimukseen, että muoto slogaani pitäisi jättää kokonaan pois sanakirjasta. Perustelin siis, miksi sekin on edelleen mukana ja miksi on hyvä, että mainitaan molemmat.