Vuokkojen aikaan
Aikaisin keväällä ilahduttavat lähinnä eteläisessä Suomessa silmää valko- ja sinivuokot, harvinaisina myös kelta- ja kangasvuokot.
Sanasta vuokko on vanhin tieto vuodelta 1860 Lönnrotin Suomen Kasvistossa. Vuokko on muodostettu vuohi-sanasta samaan tapaan kuin lammasta tarkoittava uukko sanasta uuhi. Alkuperä näkyy selvemmin länsisatakuntalaisesta vuohko-muodosta.
Valkoisine terälehtineen ja keltaisine keskustoineen valkovuokko muistuttaa silmää. Hämäläismurteissa sen yksi nimitys onkin vuohensilmä. Samanlaiseen mielikuvaan perustuu Kannaksella aikoinaan tunnettu nimitys kanansilmä. Vuoheen liittyvät vielä hämäläiset valkovuokon nimitykset vuohensilmunen, vuohenvuokko ja vuohenkukka sekä satakuntalainen kutunheruke.
Suurin osa vuokkojen kansanomaisista nimityksistä viittaa niiden kukkimisaikaan. Laajalti eteläisessä Suomessa on vanhastaan puhuttu vilukukista, Sydän-Hämeestä Kannakselle ulottuvalla vyöhykkeellä puolestaan kylmänkukista. Molempia nimityksiä on käytetty sekä valko- että sinivuokosta ja myös kangasvuokosta.
Satakunnan ja Hämeen pohjoisosissa valko- ja sinivuokkoja on nimitetty routakukiksi ja kirsikukiksi. Kirsihän tarkoittaa samaa kuin routa, siis maaperän jäätynyttä pintakerrosta.
Sinivuokko on kolmiliuskaisten lehtiensä mukaan saanut nimityksen ristilehti. Tämä mainitaan mm. eräissä 1800-luvun sanakirjoissa. Alapinnaltaan ruskeanpunaisena lehden on katsottu muistuttavan maksaa, ja sitä on myös aikoinaan käytetty kansanlääkinnässä maksasairauksien hoitoon. Tähän perustuu sinivuokon murrenimitys maksalehti. Samaan viittaa sen latinalainen lajinnimi hepatica (hepar = maksa). Sinivuokolla tai sen lehdellä on toinenkin anatomiaan viittaava nimitys: Lahden seudulla on entisaikaan puhuttu keuhkolehdestä.
Seitsemässä veljeksessä Eeron vaimo Seunalan Anna puhelee pienokaiselleen: ”Sanoppas, lapseni, mun suvenihanaiseni – –.” Hellittelysanana käytetty suvenihanainen tarkoittaa alun perin sinivuokkoa ja myös valkovuokkoa, suven eli kesän tulon merkkiä. Kivi on tuntenut tämän sanan uusmaalaisesta kotimurteestaan.
Vuokkojen nimitykset ovat hyvä esimerkki siitä, miten tieteellinen taksonomia eli systematiikka ja kansanomainen luokittelu eroavat toisistaan. Kasvitieteessä nimitykset ovat sopimuksenvaraisia ja kukin nimitys tarkoittaa vain yhtä tiettyä kasvia. Kansankielessä monilla eri kasveilla sen sijaan voi olla sama nimi, useimmiten ei kuitenkaan saman pitäjän murteessa.
Esimerkiksi vuohensilmä on murteissa paitsi valkovuokon myös päivänkakkaran ja metsätähden nimitys. Vuokkojen nimityksistä kylmänkukka on myös rentukan nimitys, vilukukka esikon ja kirsikukka leskenlehden nimitys. Nämä eivät muistuta vähääkään toisiaan, mutta kukkivat lähes yhtä aikaa keväällä.
MAIJA LÄNSIMÄKI