Suden hetkestä Janten lakiin

Kielessä kuin kielessä on lentäviä lauseita, fraaseja, sanontoja ja käsitteitä, joiden alkuperää on vaikea selvittää ja joiden merkityskin voi olla epämääräinen.

Monet uskovat, että käsite suden hetki on peräisin Ingmar Bergmanin elokuvasta, vaikka elokuva vain teki tunnetuksi pohjoismaiseen kansanuskomukseen perustuvan ilmauksen suden hetki. Se tarkoittaa yön ja aamun rajaa, jolloin nähdään eniten painajaisia ja jolloin useimmat ihmiset kuolevat.

Kun kauno- tai muuta kirjallisuutta lukiessa tulee vastaan uusi käsite, sen kyllä usein ymmärtää tekstiyhteyden perusteella. Jos käsitteen outous jää vaivaamaan, voi sen merkitystä selvittää sanakirjojen ja tietosanakirjojen avulla. Edellä mainittu suden hetken selitys on peräisin Sakari Virkkusen Fraasisanakirjasta; muissa sanakirjoissa sitä ei ole.

Aila Meriluodon päiväkirjoissa (Vaarallista kokea, 1996) esiintyy käsite jantelaisuus tai Janten laki. Jotkut päiväkirjojen lukijoista ovat kyselleet sanan merkitystä, sitä kun ei löydy hakuteoksista.

Norjalaisen kirjailijan Aksel Sandemosen ihailijat tuntevat Janten lain, jonka ytimen voisi tiivistää vaikkapa lauseeseen: ”Älä luule olevasi mitään, ainakaan parempi kuin muut!” Laki kuvaa yleispätevästi pikkupaikkakunnan ahdistavaa ilmapiiriä.

Jantelaisuus tunnetaan Sandemosen käännösten ansiosta useammassa kuin yhdessä maassa, mutta mikään kaikkien tuntema ilmaus se ei ole. Useimmiten tämäntapaiset kaunokirjallisuudesta peräisin olevat käsitteet ovatkin hyvin kulttuurisidonnaisia. Tuskinpa esimerkiksi Teuvo Pakkalalta lähtöisin oleva stiiknafuulia on ylittänyt maamme rajoja. Täällä meillä sen tiedetään tarkoittavan, ehkä epämääräisesti, taikasanaa.

Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen pakopaikka Impivaara on luonut käsitteen impivaaralaisuus, jolla näyttää olevan käyttöä EU-Suomessakin. Sana on juuri päässyt sanakirjaan, nimittäin Suomen kielen perussanakirjan uusissa laitoksissa tulee olemaan hakusana impivaaralaisuus, jonka selitteenä on ’suomalaisten kansallinen eristyvyys, nurkkakuntaisuus’.

RIITTA ERONEN

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 22.10.1996.