Kuka keksi Nuuksion?

Nuuksio on ulkoilualue, erämaa ja kansallispuisto pääkaupunkiseudulla, osin Espoon, osin Vihdin puolella. Sen nimi palautuu samannimisen kylään, jonka vanha sydän on ollut Pitkänjärven eteläpäässä.

Kylän nimi on viety maakirjaan 1500-luvulla niin kuin muidenkin kylien. Tuonaikaisia merkintöjä siitä ovat muun muassa Noox, Nouxby ja Nwchs.

Nimi juontuu kuitenkin kauempaa. Kylä on ilmeisesti saanut nimen järveltä, jonka läheisyyteen asutus rakentui. Tuon nykyään Nuuksion Pitkänäjärvenä tunnetun järven nimi on voinut alkuaan olla Nuoksu- tai Nuoksijärvi. On arveltu, että siinä kuultaa saamen kielen joutsenta tarkoittavan sana; pohjoissaamessa joutsen on njukča.

Muoto Nuuksio ei kuitenkaan ole alkuperäinen, vaan perua vasta 1920-luvulta, jolloin suomen ja ruotsin kieli paikoin kamppailivat keskenään. 1900-luvun alkupuolen kartoissa on nimittäin ilmauksia ”Nouksin kylässä”, Vihdin puolella ”Nuoksun kylän maita”, ja kielentutkija T. I. Itkonen tiesi mainita kylän vuonna 1920 nimellä Nuoksi. Vuoden 1930 pitäjänkartan mukaan vanha kylätie vei ”Nuoksiin”, ja sittemmin tuo tie tunnettiin kansanomaisesti nimellä Nouksin itäinen kylätie.

Ruotsin kielessäkin nimiasut horjahtelivat. Järven nimeä kirjoitettiin Nox träsk, Nuox Långträsk ja Nouks Långträsk, kunnes 1970-luvulla peruskarttaankin vakiinnutettiin muoto Noux. Kun Nuoksi, Nouks tai Noux ei mitenkään näyttänyt olevan suomea, sen pääteltiin olevan ruotsia. Niinpä kylän suomenmielinen kansakoulunopettaja katsoi tehtäväkseen muodostaa sille kaunissointuisemman, suomenkielisen vastineen. Vaikka kylän nimi oli kyläläisille itselleen suomenkielisessä puheessa vielä 1930-luvulla Nuuksi ja Nouksi, alkoi opettajan keksimä Nuuksio-muoto vakiintua. Se sai virallisen aseman, joka näkyy myös tiennimessä Nuuksiontie.

Nimi osoittaa hyvin sen, miten sisällöltään jo tuntemattomaksi muuttunut nimi yksilöi kohteensa ja soveltuu uusiinkin yhteyksiin, järven nimestä kylän, laajentuneen asutuksen, tien, kaupunginosan, ulkoilualueen ja kansallispuiston nimeksi valtakunnalliseen Suomen Natura 2000 -verkkoon asti. Nimen kyky liittää asukkaat kotipaikkaansa korostui, kun 1970-luvulla tilastollisin perustein luodun Nupurin kaupunginosan rajoja tarkistettiin äskettäin niin, että Nuuksion kylän vanhasta keskusalueesta muodostettiin oma kaupunginosansa, jonka nimeksi tuli Vanha-Nuuksio. Aloitteen tekivät asukkaat, jotka eivät tottuneet olemaan nupurilaisia.

Nuuksio on elävä nimi. Sen juuret ulottuvat esihistorialliseen aikaan. Ehkäpä jo silloin joutsenet lensivät muuttomatkoillaan järven yli – samaa reittiä kuin nykyään.


SIRKKA PAIKKALA

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Kieli-ikkunassa 25.1.2000.