Luin Diana Wynne Jonesin Taikuuden taakka -fantasiaromaanin. Kirjan moniulotteinen maailma muistuttaa omaamme mutta toisaalta eroaa siitä virkistävästi. Miellyttävä suomennos on Ville Viitasen.
Kirjassa kuvataan pojan ja hevosen ensikohtaamista näin: ”Syracuse oli upea. [– –] Se oli tummanruskea, melkein musta, ja sillä oli harja kuin kaistale keskiyön taivasta ja silkinhieno, tuulessa liehuva musta häntä. Sen pää oli ylväs ja veistoksellinen. Se oli täydellinen, sorja, jäntevä hevonen, jolla oli sirot, pitkät ja ketterät jalat. Se ei ollut kovin iso, ja se liikkui kuin tanssija poukkoilleessaan pakoon juoksevia, huutavia, huitovia ihmisiä.”
Muutamaa sivua myöhemmin: ”Syracuse oli haljeta innosta ja sitä tanssitti kovasti. [– –] Kun he pääsivät puiden reunustamalle metsäpolulle, Joss antoi Kissan [pojan nimi kirjassa] ottaa Syracusen ohjat. Syracuse pyyhälsi tiehensä kuin vauhkoontunut kaakki.”
Yllättävä sananvalinta keskeyttää lukemisen
Hetkinen, kaakki? Sananvalinta on niin odottamaton, että lukeminen keskeytyy – sana kun vaikuttaa olevan ristiriidassa hevosen aiemman kuvauksen kanssa. Suomentajahan on juuri kuvannut vivahteikkaasti upeaa eläintä: ”harja kuin kaistale keskiyön taivasta”, ”pää oli ylväs ja veistoksellinen” ja ”se oli täydellinen, sorja, jäntevä hevonen”. Suomentaja käyttää muita kuin ensiksi mieleen tulevia ilmauksia: hevonen ei ”juokse pois” vaan ”pyyhältää tiehensä”.
Miksi sitten juuri kaakki? Sana on Kielitoimiston sanakirjassa merkitty tyyliltään halventavaksi, ja sen merkitys on ’laiha, huono hevonen, koni, luuska, kopukka’.
Kyseessä onkin luultavasti suomentajan tyylikeino. Hän vaikuttaa taitavalta kielenkäyttäjältä, joten hän lienee valinnut kaakki-sanan harkiten ja tarkoituksella. Hän kenties haluaa korostaa hevosen kurittomuutta sanalla, joka ei sovi hienon hevosen arvolle. Se käyttäytyy kuin kaakki, vaikkei suinkaan ole mikään kopukka. – Alkuperäisteoksessakaan tuskin on käytetty neutraalia hevosta tarkoittavaa horse-sanaa.
Hevossanoja sanakirjasta
Kun kirjoittaja tarvitsee synonyymeja vaikkapa hevonen-sanalle, hän voi etsiä niitä Kielitoimiston sanakirjasta esimerkiksi näin:
1. Valitse ”Tarkennettu haku”.
2. Valitse ”Hae vain selitteistä”.
3. Kirjoita hakukenttään hevonen ja paina Hae-painiketta tai Enteriä.
Tällä tavalla löytyy 27 sanan lista sanoista, joiden selitteissä on käytetty perusmuotoista hevonen-sanaa: hepo, heppa, humma, kauramoottori, kilparatsu, luuska, polle, rotuhevonen, työhevonen, varsa ja niin edelleen.
Vaikka kaikki löytyneet sanat kuvaavat hevosta, ne eroavat toisistaan tyylillisesti. Kauramoottori on leikillinen, luuska puolestaan halventava kuten kaakkikin.
Toinen kätevä tapa löytää hevossanoja on seuraavanlainen haku:
1. Valitse ”Tarkennettu haku”.
2. Valitse ”Hae vain selitteistä”.
3. Kirjoita hakukenttään hevosesta ja paina Hae-painiketta tai Enteriä.
Tulokseksi tulee paljon verbejä ja väritykseen liittyviä sanoja, joilla hevosta on mahdollista kuvailla. Värityksestä kertovat esimerkiksi hiirakko ’hevosesta, jolla mustassa pohjavärissä on harmaat peitinkarvat ja papurikko ’(harmaasta) hevosesta, jonka karvassa on toisen sävyisiä pyöreitä laikkuja’.
Sanakirjan avulla voi kehittyä kirjoittajana
Kirjoittajan taitoa tarvitaan valitsemaan tekstinsä tyyliin sopivat sanat. Sananvalinnan yllätyksellisyys saattaa joskus olla tehokeino. Jos kuitenkin punainen lanka katkeaa ja lukeminen pysähtyy, tekstissä on usein jonkinlainen aukko. Se on mahdollisesti juuri outo sana tai vaikkapa kankea rakenne.
Sanavarastoaan voi kasvattaa ja tekstiään monipuolistaa etsimällä synonyymeja sanoille, jotka tulevat ensimmäisinä mieleen. Siinä Kielitoimiston sanakirja on oiva tuki.
